6v + 1v

Lasten syntymäpäivät kolkuttelee ovella jo uhkaavasti. En ole jaksanut muutamaa ajatusta enempää suoda koko päivälle, koska juhlapäivän sopiminen on ollut hieman haasteellista. Ensin meidän oli tarkoitus viettää lastensynttäreitä 12.4, mutta silloin kumpikaan lasten mummeista ei olisi päässyt paikalle, joten siirrettiin päivä 13.4. Sitten tuli Isabelin valmentajalta viestiä, että he ovat ilmoittaneen joukkueen voimisteluasemalle, joka on 12.4, joten ei me mitenkään oltaisi keretty järjestämään juhlia seuraavalle päivälle. Päädyttiin siis jälleen siirtämään ajankohtaa seuraavalle viikonlopulle, mikä sattuu olemaan pääsiäinen. Tiedän suoraan, että silloinkaan ei kaikki ilmesty paikalle, mutta enempää en enää ala siirtämään, muuten jää koko synttärit pitämättä.

On hauskaa lukea toisten blogeista, kun synttäreitä suunnitellaan niin paljon etukäteen. Itse olen järjestänyt aika monet synttärit ja yhtiäkään en ole kauheasti suunnitellut. Muutama päivä ennen synttäreitä ollaan Tonyn kanssa mietitty mitä tarjoiltavia on ja mitä pitää tehdä. Meillä ei koskaan ole ollut minkään näköistä teemaa. Tai on meillä ollut kerran muumi pöytäliina ja lapsille kertakäyttöiset muumilautaset ja -mukit. 

Haluaisin koristella kotia kivoilla jutuilla ja laittaa kaikki kivasti, mutta millä ihmeen ajalla? Me siivotaan ja leivotaan, täytetään kakkua ja pilkotaan piirakoita vielä juhlapäiväaamuna. Vieraat kolkuttelee oven takana, kun mä vasta vatkaan kermaa täytekakun päälle, enkä ole siihen mennessä kerennyt käymään suihkussa tai jos olen, niin vaatteet on vaihtamatta ja otan vieraat vastaan kylpytakissa, näin kärjistettynä. Heh, se on aina mennyt niin, enkä oikein usko, että nämä asiat ihan hirveästi muuttuu. Ollaan vaan sellaisia ihmisiä, jotka jättää kaiken viime tippaan.

Yleensä meillä leivotaan kekseistä lähtien kaikki itse, namit ja sipsit/popparit ostetaan kyllä kaupasta. On kahta tai kolmea eri vaihtoehtoa suolaista ja saman verran makeaa. Ja tietenkin täytekakku.
Ja voi plöö, onnistun aina pilaamaan kakkupohjan, se lässähtää eikä sitä pysty leikkaamaan ja sitten pitää juosta kauppaan ostamaan lisää kananmunia keskellä yötä ja leipoa toinen kakkupohja. Tässähän alkaa samalla pienoinen stressi nostaa päätään, kun vähänkin joutuu miettimään lasten synttäreitä ja työmäärää siihen, että saadaan kivat kekkerit järjestettyä.

-Tia

ps. Kiva huomata ettei Isabelin 3-vuotis synttäreitä ole ainuttakaan kuvaa meillä. :(