Ollaanko kavereita?

Niinhän siinä sitten kävi. Sydän murtuneena jatkan matkaa, yksin. 

Kädet täristen ja kyyneliä pidätellen kirjoitan tätä. En olisi ikinä uskonut, että tälläisessä tilanteessa olen. Meidän suhde ei koskaan ollut helppo ja hyvä, en silti uskonut, en voi vieläkään uskoa. Kaikki on tapahtunut nopeasti, liian nopeasti. Vain kaksi viikkoa sitten olin vielä yhden miehen vaimo, nyt olen eronnut, yksin, sinkku, mitä niitä nyt on. Pahalta tuntuu, enkä oikein saa ajatuksia järjestykseen.

Etsin itselleni omaa asuntoa koko ajan, mutta eipä se sormia napsauttamalla ole tapahtunut. Eletään "odotustilassa", yritetään olla olematta toistemme tiellä. Välillä kaikki on paremmin kuin aikoihin, välillä ollaan pahimpia vihamiehiä. Yritetään kuitenkin tukea ja auttaa toinen toisiamme parhaamme mukaan. Halutaan, että molemmilla on hyvä olla, edes tulevaisuudessa. 

Lapset, mun rakkaat pienet, tulevat olemaan viikko-viikko systeemillä heti kun asunto löytyy. Ollaan kokeiltu jo viikonloppua ja voi sitä halien ja pusujen ja kyynelten määrää, kun saavuin kotiin. Kyllähän ne lapset tottuu, mutta kauan siihen menee? Nyt oli kyse vain viikonlopusta, kahdesta yöstä. Mitä se sitten tulee olemaan, kun ollaan erossa viikko?

Nöyränä, leuka rinnassa jatkan matkaa eteenpäin. Blogin suhteen en tiedä mitä teen, haluaisin jatkaa, mutta en halua. Tällä hetkellä mulla ei ole mitään sanottavaa, en halua katua jälkikäteen sanojani.

-Tia

VIDEO höpinät

-Tia

Ahkera opiskelija

Muutamat kurssit alkaa olla loppu suoralla, joten se tietää paljon tekemistä, myös kouluajan ulkopuolella. Bella ilmoitti tyytymättömyyttään eilen ja tänään asiasta. "Haluan viettää perhepäivän" on tällä hetkellä useimmin kuultu lausahdus neitokaisen suusta. No kohta taas helpottaa, ainakin hetkeksi.

Pari päivää on kulunut näissä merkeissä ja huominen vielä, sitten pitäisi olla kaikki palautettavat tehtävät tehty, plus yksi ryhmätyö jonka lupasin kirjoittaa puhtaaksi ja lisäillä kuvat siihen. Ensi viikolle on luvassa vielä yksi koe, johon pitää alkaa lukemaan ja kirjoittelemaan tärkeimpiä asioita ylös. Tavoitteena kuitenkin on päästä kokeesta ja kurssista läpi. Silti meinaan viikolopun pyhittää perheelle ja tietenkin vähän sille kokeellekkin.

-Tia

TV:n orjat?!

Myönnän me ollaan aikamoisia TV:n orjia. Nyt tosin aika ei riitä töllöttimen edessä istumiseen, koska on koulujutut, koiran koulutus, kotityöt ja perheenäkin haluan viettää aikaa muuten kuin istumalla sohvalla tv:tä tuijottaen.
Muutamia sarjoja silti tulee seurattua, kiitokset tallentavalle digiboxille ja Netflixille. Yleensä telkku aukeaa vasta lasten mentyä nukkumaan jos ei ole koulujuttuja ja kotikin näyttää siltä, että pystyy seuraavana aamuna toimimaan ilman, että joutuu raivaamaan leluja tieltä pois.

SYKE

"Syke kertoo sairaalatarinoita intohimolla. Tapahtumat sijoittuvat suurkaupungin keskussairaalan traumaosastolle, jossa hoidetaan akuuteimmat potilastapaukset. Heidät tuodaan sinne milloin ambulanssilla, milloin helikopterilla. Keskiössä on neljä sairaanhoitajaa, joiden värikästä elämää sarjassa seurataan. 

Ihmissuhteiden ja potilastarinoiden lisäksi sarja käsittelee sairaalamaailman hierarkiaa sairaanhoitajien näkökulmasta: sitä miltä tuntuu toteuttaa lääkärien ohjeita, vaikka on usein ehtinyt tutustua potilaan tilanteeseen lääkäriä paremmin.

Syke haastaa katsojan pohtimaan ihmiselämän haurautta. Elämä, kuolema, rakkaus ja pelko – ne ovat läsnä sarjan jokaisessa jaksossa."

Keskiviikkoisin klo 21 YLE 2 ! Paras sarja ikinä! Jäin koukkuun heti ensimmäisestä jaksosta lähtien. Suosittelen!

Kuva ja kuvas lainattu Sykkeen facebook-sivuilta

GRIMM

"Kihelmöivän jännittävässä fantasiasarjassa sukelletaan keskelle Grimmin veljesten synkkiä tarinoita - aivan uudesta näkökulmasta. Murharyhmän etsivä Nick Burhardt huomaa omaavansa yliluonnollisen kyvyn nähdä noitia, peikkoja ja muita kummajaisia elävässä elämässä"

Netflixistä löytyy kolme kautta! Ollaan Tonyn kanssa katsottu yhdessä tätä sarjaa, kerrankin erilainen poliisisarja!

Kuva ja kuvaus lainattu Maikkarin sivuilta

CASTLE

"Rento rikoskirjailija Richard Castle (Nathan Fillion) ajautui tiukan poliisin Kate Beckettin (Stana Katic) aisapariksi, kun hän avusti tätä ratkomaan rikoksia, jotka muistuttiva oudolla tavalla Castlen kirjoja. Erilaisista luonteistaan huolimatta Castle ja Beckett muodostavat tehokkaan tiimin, joka tosin joutuu välillä pahastikin törmäyskurssille - ja jonka välinen kiintymyssuhde on mutkikas." 

Torstaisin puolen yön jälkeen, neloselta! Ollaan seurattu ensimmäisestä kaudesta asti, nyt menossa siis neljäs kausi. Itsellä meni sarjaan hohto neljännen kauden alussa, mutta Tony tykkää ja katsotaan kuitenkin yhdessä tämä.

Kuva ja kuvaus lainattu nelonen.fi

Mitäs muuta tulee tv:stä seurailtua? No Salatut elämät tulee katsottua ihan tavan vuoksi, ei sen takia että sarja olisi järisyttävän hyvä. Sitten on muutamia "katson jos kerkeän" ohjelmia, kuten Jutta ja puolenvuoden superdieetit, Rakas sinusta on tullut pullukka ja Mummomafia.

Seurataanko siellä ruudun toisellapuolella samoja sarjoja?

-Tia

Lauantai jumpat

Lauantai oli oikea synttäripäivä. Isabelilla oli kaverisynttärit ja niiden jälkeen suunnattiin Tonyn siskon 8v. synttäreille. 

Bellan juhliessa voikkakaverin luona, piipahdettiin me Äidin luona. Joacimilla oli taas vauhti päällä ja juoksenteli ympäriinsä, kun löytyi tilaa huomattavasti enemmän kuin kotoota. Pitkästä aikaa Joacim löysi stepperin ja halusi kovasti jumppailla sillä, mutta oma paino ei ihan riittänyt oikeaoppiseen jumppaamiseen. Kuitenkaan Joacim ei halunnut luovuttaa ihan helpolla, joten hän keksi oman tyylin jumppailla stepperillä. 

-Tia

Twister

Meillä on mahdollisuus hakea lapset aika aikaisin päikystä, tai siis Tonyllä on mahdollisuus. Meidän ei tarvitse heti alkaa ruokaa laittamaan, koska lapset on yleensä juuri syönyt välipälan päikyssä. Poikkeus on tietenkin tuo meidän ruokahirmu Joacim, joka pummaa heti jotain syötävää, kun tullaan kotiin. Mutta siis pyritään siis viettämään aikaa perheenä, ellei tarvitse käydä kaupassa. Milloin vaan höpsötellään ja riehutaan, milloin höpötellään ja ollaan viekukkain, milloin pelaillaan. Torstaina kaivettiin Twister esiin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

-Tia

Koululaukun sisältö

Laukkuna käytän perus H&M:n turhaketta. Tahtoisin isomman ja kivemman näköisen laukun, mutta minkäs teet, nyt mennään tällä. On mulla pöllöreppukin, mutta en osaa reppua käyttää, kokeiltu on!

Laukun sisältä löytyy vaikka mitä. Kansio, johon laitan kaikki monisteet, mitä saadaan. Vihkoja eri kursseille, penaali, kalenteri ja pari vuoden 2006 kirjaa, koska vielä ei olla uusia kirjoja saatu.

Mukana kulkee myös nämä, mitkä kulkevat ihan vapaa-ajan laukunkin sisällä. Eli, juomapullo, puhelin, MP3-soitin, avaimet, huulirasva, purkkaa ja peltinen sisuaski, jonka sisällä on buranaa.

Sellainen on mun laukku sisältöineen. Löytyykö muilta samanlaista roipetta laukun pohjalta?

-Tia

Tuhokaksikko

Meillä ei ole päivääkään, että jotain ei koirien toimesta tapahtuisi. Newe tuhoaa pentumaiseen tapaansa ja Dana osoittaa mieltään käymällä syömässä Newen ruokia säilytyslaatikosta. Laatikkoon on laitettu jos jonkin näköisiä esteitä, mutta eipä ne ole meidän valkoista pölvästiä estänyt. Syöminkien jälkeen on tietenkin hätä,  joten joka päivä kun tulee kotiin pääsee siivoushommiin. Jes!

Kaksikko tulee edelleen hyvin toimeen, mikä on hyvä juttu. Aamuisin aina riehuvat ja juoksentelevat ympäri kämppää, vaikka käyvät ensin Tonyn toimesta ulkona juoksemassa ja mä käytän koiruudet vielä pikaisesti pikku lenkillä ennen kuin lähden kouluun. Meillä koirat käy 4-5 kertaa päivässä ulkona, joista kaksi on pidempiä lenkkejä.

Ollaan peruskoulutettu Neweä jonkin verran. Tarkoitus olisi mennä pentukurssille kuitenkin, Newessä kun on muutamia aika haastavia rotuja ja koiran luupäisyys ja hölmöys käy päivä päivältä enemmän ilmi. Hienosti kuitenkin ollaan opittu muutamia perusjuttuja, kuten; itsu, maahan, anna tassu, odota, tänne ja sivulle. Sivulle käsky on vielä hieman vaiheessa, koska ilman nami houkutuksia Newe tekee kaikki osaamansa temput putkeen, koska ei ymmärrä pyydettyä tehtävää vielä kunnolla. Kierrä käskyä ollaan harjoiteltu pitkään, mutta harjoittelu ei ole vielä tuottanut tulosta. Koira jää pakoilleen makoilemaan tai hyppii sivulta toiselle.
Portaita Newe ei vieläkään suostu kulkemaan. Koiruus pelkää kuollakseen portaita ja kulkee rapussa seiniä pitkin hissille ja istahtaa aivan hissin oven eteen, ettei vain tarvitse liikkua siitä minnekkään. Portaita pitkin kävelyä ollaan harjoiteltu pari kuukautta. Toivotaan, että kohta harjoittelu tuottaisi tulosta. On ihan tyhmää mennä yksi kerrosväli hissillä, ainoastaan koiran takia.

Meillä koirat ei saisi makoilla sohvalla tai sängyssä,

mutta kuinkas käykään kun silmä välttää! Onneksi sänkyyn ei sentään pompita.

-Tia 

Kouluun ilmottautuminen

Voi luoja! Mun pieni lapsonen on jo niin ISO! Viime keskiviikkona ilmoitettiin Isabel kouluun, nyyh. Lapselle koulun aloitus on jännittävä juttu, positiivisella tavalla. Vanhemmille (ainakin tälle äidille) tillanne on kauhistuttava. Tällä hetkellä tunneskaala mulla on suuri, välillä olen innoissani, mulla on jo niin iso tyttö. Välillä kauhistuttaa, mulla on jo niin iso tyttö. Välillä mietin, onko tyttönen valmis koulutielle, koska onhan hän mun pieni tyttönen. Välillä tunnen luopumisen tuskaa, koska mun pieni tyttönen menee kouluun ihan yksin, äiti ei sinne saa mennä. On niin paljon asioita, jotka tulee muuttumaan, kun Isabel aloittaa koulun. Ja on niin monia asioita mitkä pitää ottaa huomioon ja miettiä sataan kertaan. Iltapäiväkerho vai ei? Kännykän käyttö? Läksyt? Huoh, alkaa ihan hirvittämään taas koko ajatus koulusta.

Ja tietenkin mietityttää koulu itsessään. Oltaisiin haluttu Bella ruotsinkielikylpyyn tai englanninkielikylpyyn, mutta meidän lähellä ei ole yhtäkään sellaista koulua, vaan kaikki on toisella puolella vantaata, mikä on mielestäni hyvin epäreilua. 

Siispä meille jäi kaksi vaihtoehtoa, jotka on tässä suht' lähellä. Mutta kumpi näistä kouluista olisi parempi juuri mun tytölle? Onko se tuo lähikoulu, johon on 500 metriä ja jossa on  400 lasta? Vai onko se toi 2,5km päässä oleva, jossa painotetaan taito- ja taideaineisiin ja siellä on 350 lasta? Kaupunkihan sen koulun määrää, mutta meillä on mahdollisuus hakea toiseen kouluun. Ollaan mietitty moneen kertaa, monelta eri kantilta ja keskusteltu muiden kanssa. Ensin ajattelin, että sama se, asutaan näillä seuduilla kuitenkin enää hetki ja Isabel vaihtaisi koulua heti ensimmäisen luokan jälkeen, mutta sitten punnitsin asumista uudelleen ja totesin, että ei meidän ole järkeä myydä asuntoa ennen kuin on parempi aika myydä, joten tässä asutaan vähän pidempi hetki vielä. Eli jouduinmme punnitsemaan vaihtoehtoja uudemman kerran. Päädyimmekin tuohon 2,5 kilometrin päässä olevaan, mutta jutelessani Tonyn äidin kanssa, aloin uudemman kerran miettimään, onko se kuitenkaan ihan paras vaihtoehto tässä tilanteessa. Mitä jos kaikki tulee samalta suunnalta ja tuntee toisensa ennestää ja Bellaa aletaan syrjiä? Se riski on paljon pienempi lähikouluun mentäessä, koska suurin osa Bellan eskarikavereista menee tuohon 500 metrin päässä olevaan kouluun. Mutta mietin kuitenkin onko siellä hyvät oppimismahdollisuudet.

No päädyttiin ilmoittamaan Isabel kouluun ilman erillispyyntönjä ja katsotaan, minkä koulun kaupunki osoittaa lähikouluksi.

Jos nyt rehellisesti sanon, vanhempana olo on perseestä. Joutuu päättämään toisen tulevaisuudesta. Varsinkin kun tietää kuinka huonoja päätöksiä itse olen itseni kohdalla tehnyt ja kärsinyt niistä. Koulu on niin iso osa lapsen elämästä, enkä halua tehdä samanlaista virhepäätöstä oman tyttäreni kohdalla.

-Tia

Epätietoisuutta

Nyt on koulua käyty 1,5 viikkoa. Ollaan opiskeltu fyysistä kehitystä, maailman kulttuureita, ravitsemusta ja tietotekniikkaa. Koulupäivien kesto on keskimäärin ollut neljä tuntia, NELJÄ! Eihän tämä tunnu opiskelulta ja ainoastaan turhauttaa.
Mistään ei ole varmaa tietoa. Ei olla saatu tietää koska meillä on työharjoittelut, kauan koulutus kestää kokonaisuudessaa, milloin saadaan tarvittavat kirjat. Onneksi motivaatio on silti pysynyt korkealla.
Ainoa varma tieto on, että tämä kasvun tukeminen ja ohjaus "jakso" kestää syyskuuhun. Sen jälkeen päätetään jatketaanko koko tutkintoon vai heitetäköön hanskat tiskiin. Keskeytys syyskuussa ei ole mulle vaihtoehtona, vaan täysillä mennään kohti kokonaista lähihoitajaa.

Jos etsitään jotain positiivista, niin onpahan aikaa tehdä palautettavia kotitehtäviä, eikä niitä kerry vinoapinoa kerralla. Koulussa saa ruokaa ja se on tähän asti ollut syötävää. Ollaan käyty syömässä koulussa, vaikka ollaankin useasti päästy puoli kaksitoista. Ja meidän luokka. Kaikkien kanssa pystyy keskustelemaan ja tullaan kaikki toimeen keskenämme (ainakin vielä, heheh).

Tällä viikolla alkaa henkilökohtaistamiset ja niiden jälkeen varmaan saadaan enemmän tietoa mm. kesästä, työharjoittelusta ja opintojen aikatulusta. Sitten varmaan alkaakin oikeasti opiskelu, eikä vaan hengailla koulussa muutamaa tuntia päivässä. 

Sen jälkeen toivoisi, ettei olisi edes valitellut lyhyistä päivistä.

Niin ja mitä uudenvuoden lupauksiin tulee... Yhden lupauksen olen jo syönyt kolme kertaa, nimittäin kouluun kävelemisen. Energia juomia en ole juonut ja kovasti yritän kiriä, että saisin sen 20 postausta tehtyä tähänkin kuukauteen!

-Tia

Kotiäitiys, yök!

Nyt tuntuu sopivalta ajalta kertoa vähän tuntemuksia kotiäitiydestä, kun olen hetken kerennyt istumaan koulun penkillä ja tunteet tasaantuneet joululomasta. Provosoivasta otsikosta huolimatta kyse ei ole muusta kuin itsestäni.

En voi kuin todeta että musta ei ole kotiäidiksi. Olin kaksi ja puoli viikkoa lasten kanssa kotona joululomalla ja mitta alkoi täyttymään yllättävän nopeasti, vaikka kirjoitin aivan muuta Mitä äitiysloman jälkeen? -postauksessa. Siellä kerroin olevani onnellinen siitä, että saan olla lasten kanssa kotona. No, muutaman kuukauden päästä siitä ilmoittauduin jo työttömäksi työnhakijaksi, koska en jaksanut olla enää kotona. Halusin "normaalin" arjen, jossa molemmat vanhemmat käy töissä. Kerroin siitä vuosikatsauksessa. 

Lasten kanssa on ihana viettää aikaa ja leikkiä, mutta mä tarvitsen päivään enemmän vaihtelua! En enää jaksanut sitä samaa rytmiä ja samoja juttuja päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Aamupala + aamupesu, leikki/ulkoilu, lounas, päiväunet, välipala, leikki, päivällinen, leikki, iltapala + iltapesu, joka päivä täysin samaa. Tottakai olisin voinut keksiä meille jotain tekemistä päivisin, mutta silloin tuppasi menemään rytmit ketuiksi ja sen sai äiti tuntea nahoissaan. 

Mä halusin päästä isojen ihmisten pariin, juttelemaan aikuisten kanssa (muidenkin kun puolison), oppimaan uutta, saada vaihtelua päiviin ja sitä omaa aikaa. Kyllä pidän koulussa/töissä käymistä omana aikana. Kun on tarpeeksi pitkään ollut lasten kanssa, niin alkaa arvostamaan eri tavalla eri asioita. Myönnän kyllä, että rytmiin pääseminen vie sen parisen kuukautta ja on väsynyt ja kiukuttaa, niin äitiä kuin lapsiakin. Mutta mä tiedän että se menee ohi. Ja uskon siihenkin, että lapset voivat paremmin, kun äiti voi hyvin.

Rakastan ja ihannoin lapsiani yli kaiken ja haluan heille tarjota parhaimman mahdollisen alun elämään, mutta eihän se tarkoita, ettei äiti voisi samalla tavoitella omia unelmiaan? Ei se musta huonoa äiti tee, päinvastoin!

Meillä lapset on ollut päiväkodissa elokuusta asti ja hyvin on mennyt. Isabel on ainakin huomattavasti paremmalla tuulella, kun saa päivän olla kavereiden kanssa ja näkee muidenkin naamoja, kuin vaan äidin ja pikku veljen. Joacimilla menee myös hienosti pienten alkuvaikeuksien jälkeen. Muutaman viikon ajan itkettiin äidin perään, mutta sen jälkeen tultiin antamaan äidille hali ja suukko ja hymyssäsuin vilkutettiin. Joacim ymmärsi sen, että vaikka äiti hänet sinne jättää, niin äiti tai isi hänet hakee sieltä pois, eikä häntä sinne hylätä. Hakiessa Joacim kiljahtaa iloisesti, hymyilee ja kipittää kiireesti halimaan. Isabel yleensä valittaa liian aikaisesta hausta, hah.

Monet ovat sitä mieltä, että alle kolme vuotiaiden paikka ei ole päikyssä. No, toisaalta olen samaa mieltä, mutta hienosti ne pienetkin siellä pärjää. Ja kaikilla ei ole edes mahdollista olla kotona kolmea vuotta. Joten voisin tähän vain todeta, että kukin omalla tyylillä ja oman harkinnan mukaan. Meillä tämä on toiminut paremmin kuin hyvin. Ainakin voin todeta, että itse voin paljon paremmin.

Arvostan ja nostan hattua äideille, jotka jaksavat ja haluavat olla lasten kanssa kotona. Musta siihen ei vain ollut!

-Tia

Bye bye tutti

Viime viikon torstai-ilta oli hieman jännittävä. Pieni herra Joacim oli piilottanut ainoan tuttinsa paikkaan X, eikä sitä löydetty mistään, vaikka kuinka käännettiin kämppä ympäri. Tony sitten totesi pitkän etsinnän jälkeen, että kokeillaan nyt sitten ilman tuttia.

Nukahtaminen yöunille meni todella hyvin, ei pienintäkään kitinää. Kiltisti laittoi pään tyynyyn ja silmät kiinni. 

Yö meni hyvin, ainakin melkein. Neljän aikaa Joacim karjui sängyssään hätääntyneenä, eikä meistä kumpikaan saanut raukkaa rauhalliseksi, joten päätettiin ottaa poika meidän viereen jatkamaan unia. Loppuyö meni ihan hyvin, mutta aamu oli kauhea. Joacim vaan huusi ja karjui, eikä mikään ollut hyvin. En saanut ottaa yökkäriä pois, en saanut pestä hampaita, en saanut pukea päälle. En millään olisi jaksanut kuunnella toisen raivoamista huonosti nukuttu yön jälkeen kello 06.00. Joten päätin, että nythän mä sen tutin löydän ja niinhän mä sen löysinkin. Ojensin tutin huutavalle herralle, joka nappasi tutin salaman nopeasti kädestäni, laittoi tutin suuhunsa ja hymyili maireasti tutti suussa.

Päiväkotiin viedessäni kerroin, että on aloitettu harjoittelemaan ilman tuttia ja voi olla huonolla tuulella, koska on nukkunut sen verran huonosti yönsä ja annoin luvan antaa tutin päiväunille.

En siis ajatellut vielä silloin, että luovuttaisiin tutista.

Vaikka Tony teki tuplavuoroa töissä, en siltikään antanut tuttia kotona, enkä ottanut sitä kauppareissulle mukaan, vaan kuuntelin aika ajoin pientä kitinää koko iltapäivän ja illan. Olin silti sen verran hyvällä tuulella, että päätin iltapesujen aikana, että jaksan kuunnella vielä kitinää, joten tuttia en antanut yöunille käytäessä. No taaskaan mitään kitinää ei kuulunut, vaan taas pää meni heti tyynyyn ja silmät lupsasivat iltasadun aikana kiinni.

Aamuyöllä Herra päätti ilmoittaa, että on todella tyytymätön äidin päätökseen ja taas haettiin poika viereen nukkumaan, hetkeksi. Nimittäin aamupesut ja vaatteiden vaihdot oli tehtynä kymmentä vaille kuusi. Onneksi kuitenkin poika oli paljon paremmalla tuulella.

Päiväunille meno kävi yhtä helposti kuin yöunille ja unia nukuttiin 2,5 tuntia, yhdellä pienellä herätyksellä.

Lauantai-sunnuntai välinen yö meni samalla kaavalla. Ihmettelin Tonylle sitä, että miten voi olla mahdollista, että hyvin nukkunut poika ei meinaa nukkua enää kunnolla. Yleensä kun tutti jätetään pois vaikuttaa se nukahtamiseen, eikä aamuyön nukkumiseen. Totesin kuitenkin itse, että tämä on ohimenevä vaihe ja jokainen lapsi on yksilöllinen.

Maanantaiaamuna heräsin pirteänä herätyskellon piipitykseen Bella kainalossa. Aamulla kerkesin tanssimaan voiton tanssia, että JES! Nyt Joacim nukkuu taas normaalisti. Samalla ihmettelin, että minkä takia meidän iso neiti oli siirtynyt yöllä meidän väliin nukkumaan ja yritin muistella milloin viimeksi tyttönen on nukkunut meidän vieressä. (En muuten kuitenkaan saanut selvyyttä asiaan, koska siitä on niin pitkä aika.)

Tiistaiaamuna löytyi Joacim kuitenkin taas kainalosta nukkumasta...

Tiistai-keskiviikko välisenä yönä Isabel hipsi meidän väliin nukkumaan kahden aikaa, tai oikeastaan pyörimään. 04.03 Joacim kiljui pinnasängyssään ja Tony haki huutavan pojan myös meidän sänkyyn. No eipä meidän nukkumisesta tullut enää mitään. Bellalle iski ihme mörkövaihde päälle. "Mikä toi oli?", oli ensimmäinen kysymys, kun mun wake up light välähti päälle. Sitten ihmeteltiin sinertävää valoa joka kajasti olohuoneesta. "No ne ovat ne jouluvalot", Tony totesi unen pöpperössä. Näiden ihmeellisten valojen jälkeen alkoi Bellalla ja Joksulla höpötys tuokio, jonka johdosta jouduin komentamaan tytön takaisin omaan sänkyyn nukkumaan ja kymmenen minuutin jälkeen Joacim karkasi sängystä eteiseen ja Tony kiltisti toi pojan takaisin mun kainaloon köllimään. Yritin saada poikaa nukkumaan, mutta eipä siitä tullut mitään ja lopulta noustiin ylös viideltä.

Loppuviikko on mennyt aikalailla samaa rataa. Aamuyöllä alkaa poika huutaa kuin hyeena ja Tony on tuonut pojan mun viereen köllimään (Tony herää neljän-puoli viiden aikaa töihin). Joka toinen aamuyö menee suht' hyvin, että poika nukahtaa uudelleen mun viereen ja joka toinen aamu pysytään siitä neljästä/viidestä asti hereillä.

Ehkä Joacim ei ollut vielä valmis luopumaan tutistaan, mutta nyt en enää ala sitä takaisin antamaan, kahden vuoden ikäkin kolkuttelee jo ihan nurkan takana.

Sanokaa että tämä vaihe menee nopeasti ohi! Mun päivä koostuu nykyään kahvista, kahvista, kahvista, haukottelusta ja pilkkimisestä.

-Tia

Musa Top 5

Nyt on taas aika katsastaa musalistan viiden kärki! Olkaattes hyvät!











-Tia

Karvakamu

Viime lauantaina käytiin Newen kanssa moikkaamassa iskää ja hänen avovaimoa. Samalla nähtiin vihdoin heidän koira.
Viimeksi kun kävimme siellä, koira pysytteli sängyn alla piilossa koko meidän vierailun ajan.
Tälläkin kertaa pentu ryntäsi sängyn alle piiloon, mutta saatiin pieni houkuteltua ihasteltavaksi. Sulonen ja pieni Kiinanharjakoiran pentu sieltä sängyn alta sitten kömpi.

Saanko esitellä Nala.

 Neweä vähän väsytti.

Hassua ajatella että Newe ja Nala on aika laillla samanikäisiä, koska kokoero on niin suuri. Nala pieni käsilaukkukoira ja Newe taas tuollainen pieni-isojättiläinen. <3 Pieni on niin suloinen, kun näyttää aina niin räjähtäneeltä. Mitä ainutlaatuisemman tai oudon näköinen eläin, sitä suloisempi mun mielestä.

-Tia

SEURAA MEITÄ!

MUISTUTUKSENA KAIKILLE!

Meidät löytää

FACEBOOKISTA

BLOGILISTALTA

BLOGLOVINISTA

INSTAGRAMISTA

-Tia

2014 osa 2

Heinäkuu

Heinäkuussa mökkeiltiin paljon, kaadettiin puita ja niitä pitikin sitten roudailla ympäri pihamaata. Haettiin lapsille päiväkotipaikkaa. Käytiin häissä. Syötiin paljon jäätelöä.

Elokuu

Elokuussa tehtiin reissu Kiteelle ja siellä juhlistettiin meidän 8-vuotista yhteistä taivalta. Lapset aloitti kamalan kädenväännön jälkeen päiväkodissa. Mä suuntasin työkkärin osoittamaan 40 päivän uravalmennukseen. Päätin alkaa seuraamaan omaa unelmaammattia. Soitin ainakin miljoona puhelua ko. asiasta. Hain kouluun. Sain koulupaikan, mutta jouduin kieltäytymään siitä. Vein paljon tavaraa kirpputorille ja toin melkein yhtä paljon takaisin. Isabel pääsi mestaruusryhmään.

Syyskuu

Syyskuussa tein keikkatöinä kitkentähommia. Olin työharjoittelussa päiväkodissa ja pääsin sijaislistoille. Suoritin Anniskelupassin. Kävin haastattelussa kouluun. Vietin yhden illan vain äidin ja veljen kanssa Lintsillä. Saatiin Tonyn kanssa ensimmäistä kertaa 1,5 vuoteen kokonaan laspsivapaa viikonloppu.

Lokakuu

Lokakussa tein paljon sijaiskeikkoja. Kävin äidin kanssa vaate penkajaisissa. Ostettiin lentoliput Espanjaan. Olin muutamia kertoja Tonyn mukana töissä. Nähtiin Isabelin ensimmäinen naruesitys. Tony alkoi käymään iltaisin koulussa. Kävin soveltuvuuskokeissa.

Marraskuu

Marraskussa sain tietää pääseväni kouluun navigaatiojaksolle. Vietettiin Isänpäivää. Bellalla oli syksyn esimmäinen asema. Kävin Susan kanssa Salossa katsomassa hevosta. Uudistin blogin ja kovalla työllä yritin saada kirjoitusintoa palaamaan. Lähdettiin Tonyn kanssa monen ongelman kautta Espanjaan. Vietettiin mummin 70v synttäreitä. Shoppailtiin paljon. Meille tuli perheenlisäystä, Newe hauva muutti meille.

Joulukuu

Joulukuussa aloitin koulun. Oli paljon menoja: Tonyn koulu, oma koulu, Bellalla ylimääräisiä treenejä, joululahjojen ostoa ja pikkujouluja. Kävin tallilla. Vietettiin kaverin kanssa koulun alottajaisia. Kävin katsomassa Joacimin ensimmäistä joulujuhlaa. Suoritin EA1-kortin, työturvallisuuskortin ja ympäristökortin. Ostettiin uusi tietokone. Vietettiin joulua. Reissattiin koko joulun ajan.

Nyt on pistetty viime vuosi pakettiin ja suunnataan katse tulevaan, uuteen arkeen ja uusiin haasteisiin. Viime vuoden alku meni vielä kotiaivoilla ja on sen vuoksi hieman hämärän peitossa, mutta loppu vuosi on ollut vaiherikas ja antanut paljon! Vaikka välillä tuntuikin, että menoa ja kiireitä on ihan liiaksi asti. Silti en vaihtaisi päivääkään, koska se kiire ja uusi elämäntilanne toi iloisuuden ja pirteyden takasin muhun, ja pääsinhän mä askeleen lähemmäksi tavoitteitani.

Toivon että tämä vuosi toisi mukanaan paljon uutta tietoa ja taitoa. Toivon myös paljon jaksamista ja pitkiä hermoja meille täksi vuodeksi.

Lupauksiakin tein pitkästä aikaa muutaman. Yleensä lupaan olla lupaamatta mitään, mutta nyt ajattelin, että tähän samaan rytäkkään voisin luvata muutaman asian.

1. Energiajuomat pois!

(Turhaa rahanmenoa ja myös todella epäterveellistä)

2. Kävelen kouluun, satoi tai paistoi.

(Jos sitä joskus saisi 10 kiloa pois, heh. Ja säästäähän siinäkin rahaa)

3. Vähintään 20 postausta kuukaudessa.

(Bloggaus on rakas harrastus ja halua saada tämän vihdoin toimimaan, ja mitenkäs muuten se onnistuu, kun pitkäjänteisyydessä ja kovalla työllä?)

4. Koulu viedään loppuun asti 100 lasissa.

(Mitenkäs muutenkaan? Tavoitteena on Kiitettävä 3)

Mitenkäs siellä ruudun toisella puollella, lupasitteko mitään?

-Tia

Mitä jäi käteen?

Navigaatiojakso on käyty ja joululomakin on kohta ohi. Mutta mitäs Navigaatiojaksosta jäi käteen?

Kolmen viikon aikana kerettiin saamaan paljon aikaiseksi, vaikka muutama etäpäiväkin mahtui mukaan. 

Ensimmäisellä viikolla oli CV ja omat taidot. Olin heittämässä heti jo hanskoja tiskiin, että ei kai taas? Justhan mä olin käynyt kaikki mahdolliset työnhakuun liittyvät asiat uravalmennuksessa. Mun luulot meni kuitenkin (onneksi) päin mäntyä. Ensimmäinen viikko oli koko jakson paras! Kouluttaja oli aivan mahtava ja se kaikki mitä sieltä jäi käteen kolmessa päivässä, on paljon enemmän kuin 40 päivän uravalmennuksessa. Opin siellä itsestäni uusia juttuja, tutustuttiin toisiimme ja sain uudenlaisen käsityksen ansioluettelon kirjoittamisesta.

Toisella viikolla suoritettiin työturvallisuuskortti. Jos suoraan saan sanoa, kyllästytti. Kouluttaja ei osannut olla innostava ja kaikki asiat painottuivat varastoalaan. Muutamat yrittivät kysellä, miten joissakin asioissa toimitaan meidän alalla, mutta kouluttaja ei osannut vastata niihin.

Samaisella viikolla meillä oli haastattelut ja kokeet. Olin tehnyt jo aikuispuolella samaisen testin, joten se meni ihan hyvin. Ja haastatteluun pääsin ensimmäisenä, koska olin jo käynyt saman haastattelun aiemmin. Haastattelussa juteltiin hetki niitä näitä ja sen jälkeen toivotettiin "Tervetuloa opiskelemaan!" Seuraavana päivänä sainkin kirjallisen hyväksyminen. JEIJ! Taas askeleen lähemmäksi unelmia.

Tehtiin jokaiselle oma oppimispäiväkirja blogi. Se oli mulle helppo ja mieluisa tehtävä. Sain autella toisia, jotka ei ollut blogannut aiemmin. Oppimispäiväkirja blogi on valitettavasti vain kutsutuille.

Käytiin myös läpi oppimistyylejä, aikuisena opiskelu, mitä se on. ja harjoiteltiin yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoijen ilmaisua. Näistäkin olisi varmasti saanut enemmän irti, jos opettajat olisivat olleet erilaisia.

Kolmantena viikkona tutustuttiin oman alan opintoihin, koulun tiloihin ja sääntöihin. Suoritettiin kaksipäiväinen EA1-kortti. Samalla viikolla piti itsenäisesti suorittaa ympäristöpassi. Lopuksi vielä tehtiin yhteenveto navigaatiojaksosta.

Yhteenvetona voisin sanoa, että jakso oli ihan hyödyllinen. Sai tutustua etukäteen opiskelukavereihin ja sain suoritettua työnhakua helpottavia kortteja.

Kaipaamaan jäin ehkä omaan alaan liittyviä juttuja, mutta enköhän mä kohta pääse niitäkin ihan kyllästymiseen asti opiskelemaan. 

-Tia