Kuumeiset pyhät Iskän silmin

Hei taas pitkästä aikaa se olis Tony täällä taas kun Tia kärsii tatuoinnin tulehtumisesta aiheutuneesta korkeasta kuumeesta(keskimäärin 39,6c) jo kolmatta päivää, molemmilla alkaa olla jo sellainen tunne että eikö tämä kuumeilu jo voisi loppua? Toivon lämpimästi että antibiooteista on apua. Tapaninpäivän ilta meni siis peijaksessa odotellessa taas vaihteeksi kaksi tuntia. Ja Tia meinasi nukahtaa penkkiin jo ensimmäisen 15 minuutin jälkeen. No lapset oli tietysti mukana ja melko levottomia molemmat, olimmehan sairaalassa joka tunnetusti on virikkeitä täynnä. 

Joacim menossa leikkimään aatonaattona

Mutta hiukan joulusta joka meni melkoisen sutjakkaasti ja oikeastaan oli aika nopeasti ohi, tuntui että kun pääsin töistä puolen päivän aikaan suoraan riisipuurolle ja joulusaunaan niin siitä eteenpäin aika oikein lensi ja ihmetellen katselin kelloa että joko se on ilta .Vähän ennen neljää söimme herkullisen jouluruuan jonka jaksaa ikävä kyllä vain 2 kertaa vuodessa, vai jaksaako joku oikeasti syödä jouluruokaa vielä pitkälle Tammikuuhun?

Meillä kävi pukki kylässä. Mites teillä? Vieläkö vanha kunnon pukki käy vai tuoko tontut teidän lahjat?Vähän tarkempi postaus joulusta tulee viimeistään silloin kun Tia pääsee tolpilleen. Pikaista paranemista meille siis!

Aattona vielä ennen kun Tialla nousi kuume, mukana myös Joacimin kummitäti Essi

-Tony

Luukku 22

Päivän paras hetki

Selailin pitkästä aikaa vanhoja kuvia, löysin ihania kuvia Isabelista vauvana. Mutta tähän joulunaikaan sopii paremmin ehkä pieni tonttutyttö, eikös juu?

Vielä huominen ja sitten voi rentoutua ja viettää ihanaa Joulua läheisten kanssa!

-Tia

Luukku 21

Päivän paras hetki

 Porkkanakakkua ja glögiä

Koko päivä siskon kanssa pitkästä aikaa. Leikkipuistoilua lasten kanssa ja extempore leipomista. Ja arvailua mahtuuko taikina tähän vai tähän vuokaan, niin kuin aina. Kiitos Essi seurasta, oot ihan paras <3

Vihdoin ja viimein sain napattua kuvan kun Joacim istuu, no polviltaan, mutta istuu silti. Ukolla on aina niin kova kiire joka paikkaan, ettei kerkeä näyttää kuinka hienosti osaa jo istua ilman tukea!

-Tia

Luukku 20

Hui, jo kahdeskymmenes luukku, eipä ole enää montaa jäljellä.

Päivän paras hetki

Ne pienet hetket, kun kaikilla oli kaikki hyvin samaan aikaan. Tämä päivä on muuten ollut pientä vuoristorataa koko ajan, aina jollain oli joku hullusti. Huomenna taas uusi päivä, ehkä se on jo hieman parempi, ainakin yritän tehdä siitä paremman!

-Tia

Lastenhuone

Tässä olisi nyt videolla pieni kurkistus lastenhuoneeseen. Pahoittelut huonosta valosta, lastenhuoneessa ei ole kattolamppua ja ulkona oli hyvin harmaata.

-Tia

Luukku 19

Päivän paras hetki

Tony pyysi mua paketoimaan hänen puolestaan mulle ostetut lahjat. Voin sanoa, että tuntui itsensä huijaukselta kirjoitella pakettikortteihin "hyvää joulua Tia"

Pistin joulupukin pajan pystyyn äidin luona, nyt on sekin urakka ohi. Yhteensä 25 lahjaa paketoituna. Oli mulla hetken aikaa pieni apuri, joka kerkesi yhden lahjan paketoida ennen kuin joutui juoksemaan junaan, kiitos Essi!

Paketoiminen on kivaa, mutta kun lapset huutaa oven takana ja isompi yrittää tulla ovesta läpi, tuo se pientä haastetta, niin paketoijalle kuin lapsia vahtivalle. Muutama tunti vierähti kevyesti siskon huoneen lattialla. Nyt voin vaan todeta ja toivoa, että vihdoin ensi jouluna muistaisin, että se lattialla paketoiminen ei ole kropalle kauhean kivaa. Vaikka se ei siinä paketoidessa tunnu, niin jälkeen päin sitäkin enemmän.

Nyt kömmin Tonyn kainaloon katsomaan leffaa ja rentouttamaan kipeää kroppaa!

-Tia

ps. Muutama lahja vieläkin uuppuu, vaikka kuviteltiin että kaikki olisi jo hankittu.

Joacim 8kk

15.12.

Joacim täytti 

8 kuukautta!

Hymypoika edelleen

Joacim nukkuu ihan hyvin edelleen, illalla mennään nukkumaan klo 20-21 ja unta riittää melkein yhdeksään asti. Tämä on pistänyt meidän rytmin hieman sekaisin.
Ruokamäärät ovat edelleen samat ja samalla rytmillä syödään, ainoastaan ruokailujen ajankohdat on muuttuneet. Elikkä siis, aamulla puuroa hedelmäsoseella + 100ml maitoa, lounaalla liha-/kana-/kala-kasvissose + 100ml maitoa, välipala on jogurttia ja maitoa 100ml päälle jos jäi nälkä, päivällisellä liha-/kana-/kala-kasvissose + 100ml maitoa ja illalla vielä iltapalaksi puuroa hedelmäsoseella ja 100-150ml maitoa. Niin ja puuro vaihtunut neljän-viljanpuuroon, eli "vauvapuurot" ollaan jätetty pois, kun huomattiin, että Joacimille kelpaa ihan tavalliset hiutalepuurot. Sormiruokailuja ollaan edelleen jatkettu samalla mallilla, kurkkua, paprikaa ym. Nyt lisänä tullut leipä hyvin pieninä määrinä. Myös ensimmäinen inhokkiruoka on löytynyt ja se on PARSAKAALI, mutta hei, kuka siitä nyt muka oikeasti tykkäämällä tykkää. (sori kaikkia parsakaalista tykkääjiä kohtaan)

Joacim on oppinut laskeutumaan ja kävelee hienosti tukia pitkin. Höpöttelee suloisesti "ättä ätää tätää ävää", kiljumisen ja karjumisen sijaan, myös unilaulut on tulleet takaisin, pieni vaimea "hööhöhhöö", ennen kuin pistää simmut kiinni ja alkaa nukkumaan. Joksu osaa myös maiskuttaa ja tehdä naksautus äänen kielellä. Niin ja tärkeä asia, Joacim tunnistaa oman nimensä kutsuttaessa ja tulee salamana paikalle jos pyytää. Kuulostaapa siltä, että puhuisin koirasta, ei, kyllä puhun ihan omasta lapsesta.

Syliin osaa pyytää jos sinne haluaa, eli ottaa sulosesti lahkeesta kiinni ja nousee seisomaan, sen jälkeen hytkyy siinä niin kauan kunnes pääsee syliin. Myös kiipeää syliin jos istuu lattialla, se vasta onkin suloista onkin. Ensin kiipeää hirveällä tohinalla jalkojen päälle, sen jälkeen kiskoo itsensä pystyyn paidasta repien ja lopuksi pistää molemmat kädet kaulan ympärille, kuin halatakseen. Joacim osaa myös vilkuttaa, kun pyytää sanomaan "hei hei".

Joacim tutkailee ja vaeltelee kontaten ympäriinsä, kaikki on niin uutta ja ihmeellistä. Hirveällä vauhdilla konttaa siskon perään, jos huomaa Isabelin menevän lastenhuoneeseen. Ja keittiöstä löytyy kaikki mielenkiintoinen, kuten kattilakaappi. Joacim osaa avata kattilakaapin oven ja repiä kaikki kattilat ja kipot ryminällä alas. Voi ärsytys kuinka ärsyttävää on miljoona kertaa päivässä siivota niitä kaappiin takaisin, ja tietenkään en jaksa sen kummemmin miettiä miten ne sinne tungen -> kattilakaappi on kuin pommin jäljiltä.

Neuvolassa käytiin maanantaina 16.12. Luulin aluksi, että Joacimilla olisi lääkärineuvola, mutta olikin ihan tavallinen oman neuvolatädin vastaanotto. Pituus- ja painokäyriä katsoessa huomasin, että paino menee hienosti keskikäyrällä ja pituus meneekin tyylikkäästi todella paljon keskikäyrän alapuolella. Meillä on pieni kääpiö. <3

Neuvola

(suluissa 6kk mitat)

Paino: 9025g (8185g)

Pituus: 70,8cm (68,3cm)

Pipo: 46,8cm (45,6cm)

"Reipas, rohkeasti th:n huonetta tutkiva poika. Liikkuu kontaten. Nousee seisomaan tukea vasten; laskeutuu nätisti. Ruoka maistuu hyvin. Kasvu ja kehitys norm."

Seuraava neuvola onkin vasta vuoden iässä. 10kk neuvola käynti on poistunut, hieman harmittaa, että menee niin kauan, kun taas saa tietää poitsun pituuden ja painon.

Hampaita Joacimilta löytyy suusta kaksi alhaalta. Ei tullut kulpahampaat ensin, vaikka aluksi näytti siltä. Nyt on ylhäältä puhkeamassa sauraava. Joksu-poksu pureskelee kaikkea koko ajan ja voi jestas, että puree muuten lujaa jos kerkee sormesta nappasemaan, au. Ja kohta niitä hampaita on lisää, iik! Saa olla entistä varovaisempi, että poika ei pääse puremaan.

Edelliset kuukausi katsaukset: 7kk, 6kk, 5kk, 4kk, 3kk, 2kk, 1kk

-Tia

Luukku 18

Päivän paras hetki

Lapset nukkumassa, kuppi teetä nokan alle ja eikun hommiin. Vihdoin sain hetken revittyä blogille, sormet syyhysi koko illan, että pääsen kirjoittelemaan postauksia valmiiksi.

Ja niin kuin kuvasta näkyy, huomenna tulossa Joacimin 8kk postaus, pysykää siis linjoilla.

Nyt hyvää yötä ja kauniita unia kaikille, meillä ainakin tiedossa touhukas päivä, joka on Tonyn viimeinen vapaapäivä ennen joulua!

-Tia

Inkfinity Design

Joulukalenteri Luukku 12, 13 & 14 kerroin, että olin Susan mukana, kun hän kävi ottamassa itselleen uuden tatuoinnin, Hirmu-hauvan tassun jäljen.

Samalla sain tutustua tatuoijaan Siruun. Inkfinity Design (http://inkfinity.fi/) on Sirun oma studio, jonka hän pisti pystyyn ihan hetki sitten, 1. joulukuuta. Studio sijaitsee Ala-Malmilla, osoitteessa Vilppulantie 26 B, 00700 Helsinki. Tatuointeja Siru on tehnyt vuodesta 2009.

 Siru on omien sanojen mukaan "moottoriturpa", joten tylsää ei kerennyt tulla. Siinä sivussa seuraajana, itsellä alkoi nousta suuri halu saada omat ideat iholle. Kyselinkin Sirulta miten oma idea onnistuisi ja, että pysyisikö se hyvännäköisenä vuosien jälkeenkin. Suunnitelmia kuitenkin jouduin muuttamaan, koska siinä oli liian suuri riski, että olisi mennyt "mössöksi" ajan kanssa. Varasin kuitenkin ajan ja kerroin lasten nimet ja syntymäajat. Höpistiin ja Siru vähän kyseli minkälaista olin ajatellut, sanoin vain Helinäkeijun "keijupölystä", mutta muuten annoin Sirulle vapaat kädet.

Sunnuntai-iltana sain kuvan Sirulta

Olin todella tyytyväinen Sirun piirtämään kuvaan ja aloin odottamaan tatuointiaikaa vielä innokkaammin, jos vain mahdollista. Tony pyysi nähdä kuvan monta kertaa, hänkin ihastui kuvaan kovasti. Myös kavereilta sain kehuja kuvasta.

 Siirtokuva iholla

 Loput piirretty tussilla

 Kidutus alkakoon

 Välivaihe

VALMIS!

Voin sanoa, että kyllä teki kipeetä, ainakin lopussa, alussa ei. Mutta kyllä se oli sen arvoista, on niin hieno lopputulos!

Tähtien keskiosa muuttuu valkoiseksi muutaman päivän sisällä. Siru lupasi mulle, että niistä tulee aluksi pinkit, mutta mulla ilmeisesti on kummallisen väristä verta ja niistä tähdistä tuli aluksi oransseja. Hehee.

Nyt tatuoinnin päällä on haavakalvo, perjantaina saan sen ottaa pois ja alkaa rasvaamaan tatuointia. Varmasti tulen esittelemaan tatuointia täällä uudelleen, kunhan paranee ensin kunnolla! 

Mä olen niin iloinen, että sain vihdoin uuden tatuoinnin. Seuraavaksi olisi taas Tonyn vuoro!

-Tia

Luukku 17

Päivän paras hetki

Sain vihdoin ja viimein uuden tatuoinnin

-Tia

Luukku 15 & 16

Päivän paras hetki

15/12/13

Sc Vantaan joulunäytös. Tunnelma oli katossa ja ihmisiä aivan huikeasti paikalla. Esitykset loistavia ja meinasi tällä mammalla tulla tippa linssiin muutaman esityksen aikana. 

Joacim ja kummitäti Essi

Serkun 13-vuotis synttärit. Oli hauska käydä ja nähdä tuttuja, ihme kyllä aika monella tuppasi olemaan pientä krapulan poikasta. Saatiinpahan hyvät naurut Tonyn kanssa. Oltiinhan mekin univaje krapuloissa 3 tunnin yöunien jälkeen.

Päivän paras hetki

16/12/13

Päiväsellä neuvolassa käynti ja kuvailtu lasten kanssa. Meille oli ihan super kivaa otella kuvia, Isabel olisi jälleen kerran halunnut tehdän videon teitä ilahduttamaan, mutta tylsä minä, en antanut siihen lupaa, koska itse en jaksanut alkaa höpöttelemään kameralle. 

-Tia

Luukku 12, 13 & 14

Päivän paras hetki

12/12/13

Aamulla Susa soitteli ja kyseli päivän ohjelmaa, koska oli menossa ottamaan itselleen uutta tatuointia. Mitään ihmeitä en ollut sopinut, joten lähdin matkaan seura neidiksi rouvaksi. Ja olihan meillä hauskaa, tai ainakin mulla, kun sain naureskella toisen kärsimykselle. Haha. Mutta tatuointi jutuista lisää vielä tällä viikolla.

Päivän paras hetki

13/12/13

Tony pääsi töistä jo 15.30, joten sovittiin, että mennään käymään ROK:issa, koska Tony huomasi sen olevan auki. Ajatuksena oli käydä vain vilkaisemassa tarjonta ja katsoa löytyisikö Isabelille jouluksi mekko. No mekkoa ei löytyny, mutta Joacimille löytyi lappuhaalarifarkut, neule ja vuorelliset farkut, Isabel puolestaan sai voimistelupuvun ja neuleen. Koko satsin hinnaksi tuli 14,50, ei siis paha.

 Joacim-pieni nukahti, kirjaimellisesti, kuin saunalyhty isin syliin.

Kotimatkalla puhelin soi ja mammahan sieltä soitteli, kuulostaen hieman tylsistyneeltä, joten kodin kautta kurvattiin yökyläilemään ja piristämään äidin tylsää perjantai-iltaa. Olihan meidän tarkoitus joka tapauksessa mennä sinne lauantaina, oltiinpahan ainakin ajoissa. 

Päivän paras hetki

14/12/13

Aamulla heräiltiin äidin luota ja tarkoituksena oli lähteä katsastamaan joulumarkkinat. Harmistus tuli kun huomasin kameran jääneen keittiön pöydälle(lahopää, mikä lahopää). Markkinat oli pieni pettymys ja suunnattiin kirpparille pyörimään. Äiti antoi Isabelille vitosen, millä tyttö sai ostaa mitä halusi. Itse ostin Isabelille käsintehdyn nallen ja Maximorran hupparin, tyttö osti omilla rahoillaan pienen lelukissan ja pörröiset sormikkaat.

Loppupäivä meille meni kotona lasten kanssa leikkien, Tony oli TAAS (Isabelin sanoja lainaten) töissä.

-Tia

Luukku 11

Päivän paras hetki

Nyt kyllä vähän hävettää myöntää, mutta en ole ottanut yhtäkään kuvaa tänään. Aamulla lähdettiin liikenteeseen, mulla ei ollut puhelinta eikä kameraa mukana, tietenkään. Oon kyllä välillä totaalinen havuhattu. Isabelkin totesi äidilleni viime viikolla, että "äiti ei muista koskaan mitään", heh, kiitos rakas <3.

Mutta siis se päivän paras hetki oli se, kun sain lukkiutua yksin huoneeseen paketoimaan muutaman joululahjan. Tykkään lahjojen paketoinnista ihan hulluna.

Kuva täältä

Loppu päivä vietettiin Tonyn äidin luona. Tehtiin ruokaa ja oltiin vain, oli kiva käydä pitkästä aikaa.

-Tia

Ensimmäinen voimisteluasema

Aamutunnelmia ennen voimisteluasemalle lähtöä. Nyt kun näitä kuvia katsoo, 

miten en huomannut, että tyttö on kipeä? Johan se paistaa näistä kuvista!

Joacimilla meni lujaa koko ajan. Väsymys kuitenkin iski ja loppu aikaa

ei meinannut poika jaksaa.

 Hienosti tytöillä meni. Videota en laita tänne nyt, koska otin sen puhelimella ja laatu on todella huono, mutta jos sen haluaa nähdä, löytyy se blogin Facebook-sivulta.

Palkintojen jako

Ensimmäinen mitali kaulaan ja fiilis oli hyvä! Ehkä kuvista sitä ei kuitenkaan huomaa.

Ensi viikon sunnuntaina on vielä joulunäytös ja sen jälkeen voimistelu jää muutamaksi viikoksi joulutauolle. Isabelia harmitti suuresti, kun ei päässyt treeneihin eilen. Onneksi on vielä joulunäytös ja nyt näyttäisi siltä, että neiti sinne pääsisi, kuume on laskenut, ainoastaan ääni on vielä hieman hukassa!

-Tia