Miten onnistui?

Nyt olisi aika kertoa, miten meillä meni "ei osteta mitään" -marraskuu.

Oikeastaan se onnistui hyvin. Tosin, tiskikoneen vedenottoletku käytiin ostamassa, kun alkoi käsintiskaaminen tympimään toden teolla. Eikä mun kädet myöskään kestänyt ainaista tiskaamista. Ja juu, hanskoja en osaa käyttää, tulee niin avuton olo, oli hanskat minkälaiset tahansa, ja Tonyä en saanut tiskaamaan useista pyynnöistä huolimatta, kuin muutaman kerran. Nekin sen takia, että vetäsin herneenpalon hyvin syvälle nenään.

Toinen asia mitä ostettiin marraskuussa oli lamppuja. Meidän eteisestä oli tietenkin meidän tuurilla palanut kaikki lamput, olohuoneesta ja keittiöstä alkoi uhkaavasti lamput poksahdella yksi kerrallaan, joten lamppukauppaan oli marssittava, ellei olisi halunnut kynttilän valossa suorittaa kaikkia kotiaskareita.

Muuten ei ostettu "omilla rahoilla" mitään turhaa. Ruokaan kyllä saatiin menemään ehkä hieman enemmän rahaa, koska jätettiin samalla herkut pois, mutta ostettiin "parempaa" ruokaa. Kuukauden tarkoitushan oli säästää rahaa, mutta näin kuitenkin meillä meni.

Joululahjojakin osteltiin jo marraskuun puolella, mutta ne rahat tulivat Tonyn sukulaiselta meille lahjana. Niistäkin osa laitettiin hyvään talteen, eli annoimme äidilleni ne säästöön, ettei niitä tule käytettyä mihinkään tyhmään.

Mitkäs on sitten fiilikset? Ihan hyvät, mutta ei ehkä kuitenkaan toimi meillä, ainakaan näin joulunalla. Joulukuun ensimmäisenä päivä käytiin tosissaan ostamassa Joacimille ne bodyt ja housut, seuraavana päivänä käytiin ostamassa Isabelille collegehousut, paita ja pikkuhousut, tasapuolisuuden nimissä tietenkin. Ja joululahjoihin on mennyt luvattoman paljon rahaa, vaikka meidän ei pitänyt ostaa mitään ihmeellistä kenellekkään.

Voisin ajatella ottavani uudelleenkin tälläisen kuukauden, mutta ajankohta täytyy katsoa vähän tarkemmin.

Vaikka alennusmyyntejä oli marraskuussa joka puolella, onnistuimme silti, vaikka välillä se tuntuikin aivan mahdottomalta.

-Tia