KESÄ KUVINA

Toukokuu 2018

 

Toukokuussa käytiin Linnanmäella ja Sealifessä. Joksu tykkäsi katsella kaloja, mutta juoksenteli silti edellä koko ajan ja hävisi muutaman kerran. Linnanmäellä Beltsi meni tätinsä kanssa omia teitään ja me kuljetettiin Joksua eri laitteisiin. Päivä oli todella kiva! Taas ensi kesänä uudelleen.

Vietettiin paljon aikaa naapureiden kanssa.

Käytiin paljon ulkoilemassa, koska säät suosi. Beltsillä oli viimeinen taitokisa toukokuussa, samoin viimeinen englannin koe, johon neiti halusi lukea ehdottomasti ulkona.

Kesäkuu 2018

Kesäkuussa vietettiin pidennetty viikonloppu Turussa Gymnaestradan merkeissä. Minä, äiti, Tony ja Joksu yövyttiin Ruissalossa ja Beltsi oli koulumajoituksessa seuran kanssa, koska harjoituksia oli paljon. Viikonloppu huipentui Gymnaestrada Suomen finaalinäytökseen! Aivan mahtava kokemus kaikenkaikkiaan.

Vietettiin myös mökillä aikaa. Lapset pääsivät kalastamaan ja nauttimaan serkkujen seurasta. Beltsi jäi juhannuksen jälkeen mökille serkun ja mummin kanssa.

Me taas vietettiin kolmisin aikaa, minä, Joksu ja Tony. Käytiin Helsingissä, syötiin jäätelöä ja ruokittiin siiliä, joka muutti meidän terassin alle.

Heinäkuu 2018

Heinäkuussa Joksulla oli kaveri ensimmäistä kertaa yökylässä ja sen huomasi seuraavana päivänä, kun poika nukahti ihan yht' äkkiä päiväunille. Heinäkuussa myös uitiin todella paljon.

Kävimme useasti Tuusulassa katsomassa lampaita ja pelaamassa PokemonGo:ta. Ja tietenkin söimme ihania kesäruokia.

Saimme Tonyn kanssa viikon kahdenkeskistä aikaa, kun Tonyn äiti pyysi lapset Porvooseen viettämään kesää. Enpä muista milloin meillä olisi ollut niin paljon kahdenkeskistä aikaa. 

Käytiin mm. Vanhankylänniemessä katselemassa kanoja ja maisemia. Suosittelen käymään, jos liikut täällä päin! Muuten meidän viikko meni ihan vain ihmetellessä. Ei oikein osattu tehdä mitään ilman lapsia, heh. Aivan ihanaa aikaa silti oli!

Lähdettiin extempore ajelemaan Simpeleelle yötä vasten. Haettiin tietty lapset ensin Porvoosta mukaan, mutta ei kerrottu minne ollaan menossa. Saavuimme perille noin puoli yksi yöllä. Vietettiin myös paljon aikaa äidin luona.

Elokuu 2018

Elokuussa tehtiin reissu Kiteelle 70-vuotis päiville. Päivisin oli todella kuuma ja iltaisin ukkosti kunnolla. Reissu meni muuten hyvin, mitä nyt käytiin tutustumassa Kiteen terveyskeskukseen Beltsin kanssa.

Käytiin tutustumassa Tuusulan taiteiden yöhön. Siellä oli lapsille vaikka ja mitä tekemistä. Oli askartelua, temppuratoja, isoja saippuakuplia sun muita. Lisäksi Tony ja Joksu pääsi kokeilemaan suppausta. Harmitti vain suuresti, että olimme hieman myöhään liikenteessä. Paljon jäi näkemättä ja kokematta, ensi vuonna sitten ollaan ajoissa!

Elokuun alussa minulla oli vielä lomaa, joten vietettiin päiväkotipäivän jälkeen paljon aikaa lähi puistossa. Tutustuttiin myös veljeni perheen uuteen tulokkaaseen Luluun.

-Tia
ps. Jos tykkäät tälläisistä postauksista, suosittelen että käyt kurkkimassa päivä kuvina postauksen, sekä vuosi 2014 osa 1 ja vuosi 2014 osa 2

KASVISRUOKAKOKEILUT #1

Olen kuluttanut paljon aikaa netissä ja etsinyt hyvältä kuulostavia kasvisruokia. Testaukseen on päässyt Thaimaalaista keittoa, soijarouhetta, kauramurua ja paljon muuta. Tällä kertaa kokeilimme ensimmäistä kertaa tofua. Löysin ohjeen täältä, jota en ihan orjallisesti seurannut, joten kirjoittelen nyt meidän version paistetusta riisistä tofulla. Loppuun laitan vielä koko perheen sanallisen ja numeraalisen arvion ruoasta.

Paistettu riisi tofulla

Ainekset:

-Keitettyä riisiä

-2pkt maustamatonta kiinteää tofua

-1 sipuli

-1pss Porkkana-kukkakaali-parsakaali sekoitusta

Tehtiin riisi hieman eri tavalla kuin ohjeessa luki, eli jälleen pilahviriisillä, jonne lisättiin kasvikset kypsymään samalla kuin riisi. Tämä oli virhe nro 1, olisi pitänyt keittää kasvikset erikseen, koska koko kasviksia porkkanoita lukuunottamatta ei huomannut ruoasta, koska kasvikset olivat mennyt aivan ylikypsiksi. Riisin valmistuessa leikkasin tofut ja tein marinadin.

Marinadi tofulle

-6rkl soijaa

-2rkl maapähkinävoita

-5cm pala inkivääriä hienonnettuna

-3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

(Virhe nro 2: marinadi, nimittäin tehtiin Tonyn kanssa yhdessä sitä, eikä kumpikaan lukenut ohjetta riittävän tarkasti.) Tony laittoi marinadi aineksia kun minä pilkoin sekaan tofuja. Hyvä me! Marinadi olisi kuulunut tehdä ensin ja lisätä tofut joukkoon vasta valmiiseen marinadiin. No ehkä me jatkossa osataan lukea ohjeita hieman paremmin. 

Marinadi-episodin jälkeen Tony paistoi tofut pannulla pienessä määrässä öljyä (Virhe nro 3: Tofua olisi pitänyt paistaa pidempään) ja lisäsi sekaan keitetyn riisin. (Virhe nro 4: Riisin olisi kuulunut olla kylmää!) Lopputulos oli melko mielenkiintoisen näköinen mössö, mutta makuhan on tärkein.

Sitten päästää niinhin arvosteluihin!

Beltsi: 

Maapähkinävoi pois tai vaihtoon!

4/5

Tony:

Maussa ei vikaa, ei vaan toiminut

2/5

Joksu:

Tykkäsin! 

5/5

Tia:

Tofuja olisi voinut paistaa pidempää ja riisi olisi pitänyt olla kylmää, että olisi onnistunut paremmin! Sweetchili kastikkeen kanssa toimi ihan ok

3/5

-Tia

TAISTELU ITSENI KANSSA

Uupumus ja masennus tuntuu olevan jotenkin loppuun kulutettu aihe, mutta haluan silti kertoa omia kokemuksia ja vähän avata kuka minä olen tänä päivänä. Olen kirjoittanut postauksen "Kuka minä olen" vuonna 2013, joten siitä on jo aikaa. Paljon on tullut lisää kokemusta ja olen kasvanut ihmisenä hurjasti.

Minulla oli pidemmän aikaa niin sanottu hyvä kausi, mutta se hyvä kausi päättyi uupumukseen ja sen jälkeen masennukseen. Töissä oli tosi haastavaa ja tein paljon tuplavuoroja, joten arvata saattaa. Edellisestä masennuskaudesta aikaa on kulunut 6-7 vuotta. Silloin masennus oli aivan erilainen kuin nyt. Viimeksi nukuin todella paljon, nyt en nuku ja tuntuu siltä, että toimintakyky on ollut tämän masennuskauden aikana paljon huononpi kuin viimeksi. 

Mitkä muut asiat johti tähän tilanteeseen? Ero, koulu, työ, yksinäisyys, lasten kanssa yksin oleminen. Silloin vielä jaksoin, kun tekemistä ja hoidettavia asioita oli paljon, pakkohan minun oli. Piti saada koulutehtävät tehtyä ja samaan syssyyn hoitaa lapset, koti ja kaiken päälle työt. Kun Tonyn kanssa palattiin yhteen kaikki vielä sujui hetken aikaan, sitten loppui koulun ohessa tehtävät työt (onneksi sain töitä nykyisestä työpaikastani loppu koulun ajaksi), muutettiin yhteen ja sitten valmistuin lähihoitajaksi. Moni asia loppui kuin seinään, joten korvasin asian työllä. Olin töissä, soitin kotiin, että jään vielä töihin. Vapaapäivinä en osannut ottaa rauhassa, Loppuen lopuksi 2017 keväällä kesken työpäivää tapahtui romahdus. En enää jaksanut ja itkin autossa väsymystä. Ystäväni oli pidemmän aikaa sanonut minulle, että alan vaikuttamaan loppuun palaneelta. Yksi mun asiakkaistakin sanoi minulle, ettei saa polttaa kynttilää molemmista päistä. Mutta enhän minä ketään kuunnellut. En ennen kuin se ensimäinen romahdus tapahtui. Vielä senkin jälkeen sinnittelin töissä muutaman kuukauden. Vasta syksyllä oli pakko myöntää itselle ettei enää vaan jaksanut. Kävin lääkärissä ja sain neljän päivän saurausloman, NELJÄN! Työ tekijänsä parantaa ja niin pois päin. Monta kertaa meinasin heittää hanskat tiskiin, mutta päätin taistella, en halunnut olla zombi, halusin saada nukuttua. Monen kuukauden taistelun jälkeen sain vihdoin asiakkuuden mielialahäiriö polilta ja sillä tiellä ollaan edelleen. 

Eniten näiden muutaman vuoden aikana minua on kasvattanut ero. Opin olemaan yksin ja kestämään yksinäisyyttä. Opin olemaan sosiaalisempi, syömään terveellisesti. Tunsin oloni terveeksi ja jaksoin paljon. Rakastin ensimmäistä omaa (vuokra) asuntoa ja lapset viihtyi. Tiedän että jossain sairauden takana on vielä se sama ihminen, joka olin vuonna 2015, mutta terveenpänä. Sillä kun ajattelen näin jälkikäteen itseäni, ihailen edelleen sitä tarmoa ja intoa, mutta tiedän, että yritin täyttää tyhjiötä. Moni asia oli kulissia. Kuulostaa varmasti ristiriitaiselta, että kaipaan itseäni, joka olin vuonna 2015, mutta tiedän ettei se kuitenkaan ollut ihan täysin tervettä menoa. 

Mutta entäs nyt sitten? En edelleenkään koe olevani terve. Käyn töissä työkokeilun turvin kolmena päivänä viikossa. Työtunteja oli tarkoitus nostaa tässä kolmen kuukauden aikana, mutta jouduin heittämään "liinat kiinni". En edelleenkään nuku ja edelleen kuuntelen pahoja asioita itseltäni itselleni. Edelleen koen usein lamaannuttavaa ahdistusta. Silti olen jatkanut töissä, koska se kuntouttaa, vaikka aina ei siltä tunnu. Välillä tuntuu, että otan kaksi askelta eteenpäin ja kolme taakse, junnaan paikallaan. Epävarmuus itsestä ja tulevaisuudesta on valtava.

Kuten ehkä kuvista huomaa, ettei sairautta näy ulospäin muuten kuin ylimääräisenä painona. Lääkkeet, liikkumattomuus ja pahaan oloon syöminen näkyy hyvin vahvasti. En koskaa ole ollut näin iso kuin nyt. Minua hävettää tavata ihmisiä pitkän ajan jälkeen, ahdistaa kun olen joutunut uusimaan koko vaatekaapin (onnea on ihana ystävä jonka kanssa ollaan tehty vaatevaihtareita). Ottaa päähän etten saa tehtyä ylipainolle mitään, tahdonvoimaa eikä selkärankaa löydy yhtään. Tiedän että minun pitäisi olla armollisempi itselleni, mutta ulkonäkö ja se miltä itsestä tuntuu on isoja asioista. 'En vain osaa hyväksyä itseäni sellaisena kuin olen, toivon että joskus oppisin sen taidon.

Tästä huomaa erittäin hyvin kuinka paljon olen muuttunut kahden vuoden aikana

-Tia

ps. Muista seurata Dreamaholic:ia Instagramissa, Facebookissa ja blogit.fi:ssä

BELTSI ESPANJASSA

Moi, minä olin Espanjassa 11.10-19.10 2018. Lennon piti lähteä 06.10, mutta oli puoli tuntia myöhässä, kuitenkin kaikki meni hyvin ja oli kivaa, mutta välillä myös tylsää. Minua oli mummi vastassa Epanjan päässä.

Ekana päivänä me käytiin jo vähän shoppailemassa ja syömässä. 

Perjantaina uin paljon ja kävimme syömässä päivällä. Kävin myös enon vaimon Jennin kanssa shoppailemassa Primarkissa, ostin paidan, legginsit ja yöpaidan. 

Lauantaina kävimme rannalla enon ja Jennin kanssa. Vesi oli ihanan lämmintä ja oli kiva päästä uimaan mereen.

Sunnuntaina veimme mummin kanssa enon ja Jennin lentokentälle. Lentokenttäreissun jälkeen kävimme mummin kanssa jäätelöllä. Söin todella ison jäätelöannoksen (harmi etten tajunnut ottaa siitä kuvaa). Illalla syötiin halloumsalaattia ja katsoimme linnaketta tv:stä.

Maanantaina lähdimme ajelemaan Mijakseen. Mijas on todella kaunis kaupunki vuorilla. Kävimme alehopissa, härkätaisteluareenalla, kirkoissa ja heppa-ajelulla. Mijaksessa on hieno kallioon louhittu muisto alttari tytölle, jota pidetään Mijaksen suojelijana. Mijaksessa on myös todella paljon aaseja.

Tiistaina käytiin eläintarhassa katsomassa tiikereitä, virtahepoja sunmuita. Hoidimme myös mummin asioita.

Loppuviikko ennen perjantaita meni shoppaillessa ja uidessa. Kävimme myös syömässä Suomalaisen koulun entisen rehtorin kanssa. Tykkäsin todella paljon reissusta ja voisin lähteä, vaikka heti takaisin!

-Beltsi

KOIRAMÄEN PAJUTALLI

Lauantaina vietettiin ihanaa syyspäivää äidin, Joksun ja kummitytön kanssa Koiramäen pajutallilla. Koiramäen pajutalli sijaitsee Tuusulassa vanhan Tuusulantien varressa. Pajutallilla pääsee seikkailemaan lintukotoon ja peikkometsään. Pihapiiristä löytyy myös kaksi possua ja kolme kania.

Museoaitasta löytyy vanhoja tavaroita ja pajusta tehtyjä erilaisia esineitä joita voi ostaa kotiin. Lasten aitassa pääsee leikkimään kahvilaa tai vaikka koulua! Suosittelen käymään, lapset ainakin viihtyi ja aikuisillekin oli paljon nähtävää.

Kiertelyn ja leikkien jälkeen käytiin kahvilla. Oli sen verran lämmin ilma, joten haluttiin istua ulkona ja nautiskella kahvit ja pullat. Lapset tosin otti donitsit ja kaakaot ja äiti suolaisen piirakan. Kahvilan yhteydessä on ihana myymälä mistä voi ostaa kaikkea tikkareista kahvikuppeihin ja muita ihania sisustusjuttuja. Keväällä täytyy käydä uudestaan ostamassa kesäksi pihalle pajusta tehtyjä erilaisia kukkaruukkuja ja yrittää olla höpsähtämättä liikaa, heh. Nyt lähti mukaan vain sydämenmuotoinen ovikoriste, jota voi tuunailla aina vuodenaikojen mukaan.

-Tia

ps Täältä voit käydä tutustumassa Koiramäen pajutallin kotisivuihin