Opiskelu, opiskelu..

Se on lukio siis. En ole tainnut edes kertoa siitä täällä blogissa. Mulla ei ole toisen asteen tutkintoa, ja olen miettinyt jo parisen vuotta että etälukio voisi olla hyvä idea. Elokuun alussa puhuin kaverin kanssa lukiosta ja Tonykin innostui asiasta ja otti selvää missä lukioissa on mahdollisuus opiskella etänä. Tästä läheltä löytyi muutamia ja päädyttiin Sotungin etälukioon.

Käytiin Tonyn kanssa tekemässä HOPS:it opon kanssa ennen lukion alkua, ja tässä jaksossa on vain kaksi kurssia ja nekin niinkin helppoja kuin Englanti ja Espanja. Mulla on todella huono kielipää ja joudun toden teolla tekemään töitä että saan helpotkin tehtävät tehtyä. Jos valkolakki jää saamatta niin se johtuu ainostaan Englannista.

Ajattelin tänään pyhittää osan aamupäivästä Englannin tehtävien tekoon, no Joacim oli toista mieltä asiasta. Herra ei suostunut nukkumaan yhtiäkään päiväunia10 minuuttia pidempää, juuri kun olin saanut pojan laskettua sänkyyn ja luettua muutamat tehtävät poika heräsi. Joacim ei viihtynyt leikkimatolla eikä sitterissä, ainoa paikka jossa olisi ollut suurin piirtein tyytyväinen oli äidin syli ja silloinkin vain jos äiti seisoi. Sain kuitenkin muutamia tehtäviä tehtyä, kaksi palautettavaa etätehtävää ja muutaman ylimääräisen. Vielä olisi tälle illalle tiedossa vähän lisää Englantia kun yksi tehtävä jäi tekemättä, ja huomenna on viimeinen päivä tämän viikon tehtävien palautukseen.

Mä olen jonkun verran tehnyt Espanjankin tehtäviä, Tony taas avasi tänään ensimmäisen kerran koko kirjan. Joten Espanjan tehtävätkin olisi tehtävä kun ollaan jo viikon  myöhässä omasta aikataulusta. Espanjan opettaja ei ole tehnyt aikatauluja eikä etätunteja ole ollenkaan, joten pitää itse aikatauluttaa. Toisin kuin Englannissa, joka viikolle on omat tehtävät mitkä pitää palauttaa aina perjantaihin mennessä muuten tulee punainen merkintä wilmaan.

Mä olin todella innoissani lukion alusta, ja olen edelleen. Jos tulen valittamaan tänne ettei huvita eikä jaksaisi tehdä tehtäviä niin saa tulla potkimaan persuksille! Nyt vaan alkaa olemaan pakko saada jonkun näköiset paperit jostain kun taskusta ei löydy yksiäkään.

Lukion, Bellan harrastusten ja Tonyn töiden myötä meidän oli pakko hankkia kunnon kalenteri mihin merkata kaikki menot. Hienosti on kaikilla oma väri omille menoilleen kuin myös yhteinen väri yhteisille menoille. Saa nauraa mutta meillä toimii ja mä en pidä perus kuulakärkikynän väristä tai muuten vaan "värittömästä" kuten varmasti monet huomaavat meidän ruokapöydän pinnasta.

Mutta nyt takaisin opiskelujen pariin kun lapsetkin on saatu nukkumaan (ainakin melkein).

-Tia

Nelly.com

Innostuin Nellyn alesta tänään. Täytyihän sieltä tilata muutamat vaatteet. Toivotaan että vaatteet vastaavat odotuksia, ainakin housut olisivat tervetullut lisä vaatekaappiin.

Kuvat: nelly.com

Vaatekaappini on muutenkin jo aikansa elänyt, se kaipaa toden teolla päivitystä. Suurin osa topeista on niin kulahtaneita ja joka suuntaan käytössä venyneitä muodottomia kangaskasoja, joten yritin etsiä jotain perus toppeja mutta ihastuin tuubimallisiin toppeihin ja napsautin ne sitten ostoskoriin.

Hameita mulla on tasan yksi, sekin vielä farkkua ja vähän ehkä iso, joten tuo musta hame iski heti silmään. Samaten valkoinen paita, oli vain pakko sekin napsauttaa ostoskoriin. Eiköhän näillä jo jonkun matkaa taas kuljeta.

-Tia

Paljastuksia

Tänään on vaan löhötty, leikitty ja vähän yritetty saada kaaosta täältä kotoota katoamaan.

Lapsukaiset (lue: Bella) katsoi TV:stä Kaksin karkuteillä. Isabel taisi vain ajattella että ehkä pikkuvelikin haluaa katsoa telkkaria ja käänsi sitterin TV:n suuntaan.

 Ja tässä tulee se suurin paljastus

Tältä näyttää (ainakin tämä) kotiäiti bloggaaja aamupäivisin kun ei jaksa liikkua mihinkään tai huvita mitään tehdä.

Huomenna on onneksi uusi päivä ja uudet kujeet, jos huomenna vaikka saisi jotain ihan tehtyäkin.

Hyvää yötä kaikille!

-Tia

Voihan viisvee

Isabel Tuulia Marie kutsumanimeltään Bella. Voihan nenä kuinka tyttö on muuttunut pikkuveljen myötä. Ensin oltiin niin ylpeitä isosiskon roolista (kyllä niitäkin hetkiä löytyy vielä joskus), pikku hiljaa alkoi uhma nostaa päätään ja sen myötä myös pienoinen mustasukkaisuus. Mustasukkaisuus esiintyy mielestäni vähän hassulla tavalla, Isabel on mustasukkainen Joacimista ei Joacimille. Aina kun joku muu leikkii Joacimin kanssa niin Bellan on myös pakko päästä leikkimään Ukkelin kanssa. Sitten on myös niitä kun vain hän saa leikkiä pikkuveljensä kanssa, eli jos neiti leikkii Joacimin kanssa ja menen siihen mukaan leikkimään niin Isabel komentaa minut pois.

Taas toisina päivinä pikkuveljen kanssa leikkiminen ei tule kuuloonkaan, jos nätisti pyydän Bellaa leikkimään hetken Joksun kanssa että kerkeäisin tiskikoneen tyhjentää niin vastaukseksi tulee "EI!", ja sen jälkeen hirveällä töminällä omaan huoneeseen ja ovi pamautetaan kiinni, täysiä.

Ilmeisesti pahin uhma alkaa olla jo takana päin kun hyviä päiviä on huomattavasti useammin kuin huonoja, pari viikkoa sitten asia oli  vielä toisinpäin, oli todella harvinaista että neiti oli hyvällä tuulella, edes osan päivästä.

Bellalla oli samaan aikaan myös sellainen kausi ettei hän leikkinyt ollenkaan, ei yhtään mitään. Ihan sama mitä ehdotin niin mikään ei kelvannut. Ainoa mikä olisi kelvannut niin TV:n katsominen tai tietokoneella pelaaminen (meillä saa siis katsoa TV:tä aamun ja mitä tietokoneen kanssa pelailuun tulee, se on ehdoton eiei kotona.).

Isabelilla on alkanut myös "kyselyikä", en keksi parempaa termiä sille nyt. Pienempänä tytöllä oli tietenkin "mikä tämä on"-vaihe, mutta nytten yleisin kysymys on "miksi?". Välillä meinaa äidillä tai isillä loppua ideat "mitä seuraavaksi sanoisi" kun jokaiseen asiaan kysytään "miksi?". Välillä hermoja raastavaa, välillä hyvin hupaisaa.

Bella: "Saanko mennä ulos?"

Äiti: "Et saa mennä nyt"

Bella: "MIKSI?!"

Äiti: "Koska ulkona sataa vettä"

Bella: "MIKSI?!"

Äiti: "Koska nyt on sadepäivä"

Bella: "MIKSI?! Haluan mennä ulos"

Äiti: "Et sä nyt mene tohon kamalaan vesisateeseen!"

Bella: "MIKSI?!"

Äiti: "Koska sä kastut siellä ihan läpimäräksi"

Bella: "MIKSI?!"

Äiti: "Koska siellä sataa vettä ja sen takia siellä on märkää"

Bella: "Eihän sada eikä ole märkää"

Äiti: "Katso nyt itse ikkunasta ulos"

Bella: "Ei haittaa yhtään"

Äiti: "Haittaapas, en halua että kastut ja sen takia tulet kipeäksi"

Bella: "MIKSI?!"

Äiti: "Siksi..."

Bella: "MIKSI?!"

Äiti: "Isabel, nyt et mene ulos, mene vaikka leikkimään

 omaan huoneeseen Barbieilla!"

Bella: "MIKSI?!"

Äiti: "Isabel..."

Myös keskustelut pitenevät ja välillä tuntuu ettei kyseinen keskustelunaihe ikinä lopu. Koko ajan vaan kysytään lisää ja kerrotaan lisää, samasta asiasta. Välillä jopa käy niin tälle meidän pienelle "pitkä korvalle" että ensin keskustellaan yhdessä jokin asia ja sen jälkeen Tonyn kanssa aloitetaan jo puimaan seuraavaa, hetken on hyvin hiljaista ja sitten Bella totaa jotain hyvin nasevaa. Katsotaan Tonyn kanssa hölmistyneenä toisiamme ennen kuin tajuamme että tyttäremme elää edelleen edellisessä puheenaiheessa. Ensimmäisiä kertoja se oli todella hämmentävää mutta nyt jo tietää ja osaa vastata kysymykseen tai ihmeeliseen tokaisuun jotain ja sen jälkeen kertoa että tämä aihe on jo käsitelty.

Isabelin rauhoittumiseen on varmasti osa syynä voimistelu. Nyt odotellaan vastausta pääsekö neiti ihan joukkueeseen voimistelemaan. Se käy kyllä äidin ja isin kukkaron päälle mutta mitäs sitten? Isabel nauttii voimistelusta vaikka huonoina päivinä tuleekin kommentti "En mene!", mutta aina voimistelun jälkeen tytöllä on hyvä fiilis.

Yritettiin aluksi jos neiti olisi halunnut harrastaa jalkapalloa, koripalloa, sählyä ym. mutta kaikki olivat ehdoton ei. Sitten netissä surffatessa löysin muutamia voimisteluseuroja ja kysyin neidiltä olisiko se kiva harrastus ja se sitten kävi. Isabel aloitti kevät-talvella harrasteryhmässä voimistelun joka huipentui esitykseen, sen jälkeen Isabel voimisteli kesävoikassa ja nyt tosiaan odotellaan joukkuevoimistelu paikkaa.

Isabel käy myös seurakunnan kerhossa 2 kertaa vikkossa 3h kerrallaan. Isabel tykkää kerhosta kovasti, mutta äidillä ja isillä taitaa olla vielä vähän mietinnässä onko kerho hyvä juuri meidän lapselle. Olisin halunnut neidin Vantaan kaupungin liikuntakerhoon mutta tietenkin myöhästyin ilmottautumisesta kun se oli jo huhtikuun alussa. No ensi kesään asti jos neitokainen käy seurakunnan kerhossa ja sitten ensi syksynä olisikin jo tiedossa ESKARI. Voi kamaluus kun aika menee hurjaa vauhtia, ollaan saatu nauttia meidän pienen tytön seurasta jo 5 ja ½ vuotta!

Vastahan se oli pieni rimppakinttu! <3 Hetkeäkään en vaihtaisi, vaikka välillä on saanut repiä hiuksia!

-Tia

09.08.13, Kesäjuhlat

Kesäbileet ja äidin 50 vee, siis 45 vee juhlat vietettiin Elokuun alussa, jolloin myös oli pikkumies Joacimin ensimmäinen yökyläily ilman kumpaakaan vanhempaa. Hienosti oli poitsulla ja Bellalla mennyt Tonyn äidin osaavassa huomassa.

Hirveiltä hässäköiltä ja takapakeilta ei ihan selvitty, mutta saatiin kuitenkin kaikki toimimaan ja juhlat olivat aivan mahtavat. 

Edellisyön kamalan ukkosmyrskyn jälkeen teltta oli toisesta päästä romahtanut eikä sitä saatu kokoon ilman viittä käsiparia. Onneksi miehet saivat teltan kuitenkin vielä korjattua ja teltta pysyi pystyssä hyvin koko illan ja yön.

Ruokaa ja juomaa riitti, jopa yli tarpeiden. Äiti ja hänen miehensä Olli oli käynyt Tallinnassa vähän juoma ostoksilla. Olli oli huolissaan ettei juomat riitä mihinkään, soittoja ja viestejä sateli muuta päivä etukäteen "Apua, apua, mitä teiltä löytyy viinakaapista?" Samana päivänä juuri kun olimme muutaman kilometrin päässä äidiltä tuli viestiä vielä "Tuokaa se Jekkupullo vielä", nopeasti auton nokka takaisin kotiin päin ja noudettiin se puuttuva pullo vielä.

Ruokakin oli tuottanut lievästi sanottuna päänvaivaa. Monta kertaa ruokalista muuttui kun sunnitelimme äidin kanssa tarjottavia. Loppujen lopuksi päädyttiin lihapulliin, lämmisavuloheen, vihersalaattiin ja perunasalaattin. Tietenkin oli tarjolla myös patonkia ja erilaisia tuorejuusto levitteitä. Jälkkärikahvien kanssa oli porkkanamuffineita jotka me olimme Tonyn kanssa kovalla työllä edellisiltana leiponut.

Äiti oli järjestänyt myös ihan livemusiikkia meille "sukulaissuhteilla" mutta silti, kaksi miestä ja kaksi kitaraa. Toinen miehistä oli siis veljeni vaimon isä. Oli ihan huippua kun "omalla" takapihalla oli hyvää livemusiikkia! Muutamat innostui jopa tanssimaan ja Tony laulamaan.

Kuohuvat, pienet puheet ja onnentoivotukset. Veljeni piti pitää puhe ja se kuului näin: "hyvin säilynyt" ? Tai jotain vastaavaa nasevaa. Meidän suvulla ja ystävillä on ehkä hieman omituinen huumorintaju eikä todellakaan olla jäykkiä pukujuhlijoita, silloin kun juhlitaan juhlitaan kunnolla!

Misty-tyttö kuvitteli että juomapöydästä saattaisi tippua jotain pientä naposteltavaa kun päätti parkkeerata pöydän viereen. Tai sitten halusi vain olla esteenä ja kampitella ihmisiä.

Tässä välissä äidin yksi ystävistä antoi lahjan esityksen saattelemana. Esityksessä kerrottiin kaikki hauskoja tapauksia heidän ystävyyden varrelta.

Mun parhaat, ilman näitä kahta en varmaan

selviäisi hengissä! 

Juhlakansaa tanssitutti, myös äitiä ja Ollia kun heidän "häävalssi" soitettiin.

Tony leikki tarjoilijaa ja kulki toisessa kädessä snapsilaseja ja toisessa Jekkua. Myöhemmin Tony sai paljon kehuja kuinka ihanaa oli kun Tony tarjoili ja täytteli toisten laseja (viimeksi keskiviikkona äiti mainitsi asiasta). Ennen kuin siis nukahti, ei sammunut vaan nukahti, olihan Tony herännyt töihin perus aikaan 02.30. Ihme että jaksoi sinnitellä hereillä melkein puoleen yöhön.

Tunnelma valaistus

Kun suurin osa vieraista oli lähtenyt joskus kolmen aikaan yöllä ja loput vieraat siirtynyt terassin puolelle, mulle tuli joku tilapäinen mielenhäiriö ja aloin siivoamaan hullun lailla takapihaa. Lopuksi Olli kyllästyi mun juoksemiseen ja sanon "lopeta nyt jumaliste se siivoaminen ja rauhoitu, kyllä me se hoidetaan". Lopulta myönnyin tähän kunhan olin kantanut tarpeeksi tavaroita sisälle ja keräillyt tyhjiä tölkkejä ja roskia. Istuttiin terassilla vielä hetken ja lopulta kävin herättämässä Tonyn että nyt kotiin, kello näytti 05.00 aamulla kun lähdimme taksilla!

Äiti hehkutti ihania juhlia monta kertaa ja sanoi että juhlat olivat täydelliset ja ihan hänen näköiset. Itsekin tykkäsin juhlista kovasti, tykkään että läheiset ihmiset kokoontuu yhteen ja viettää hauskaa iltaa yhdessä.

Aina juhlien jälkeen äiti toteaa että nämä oli viimeiset juhlat mitä täällä järjestetään mutta jo eilen äiti sanoi että eikö olisikin kiva jos joka kesä järjestettäisiin vastaavanlaiset juhlat, nyyttäri meinigillä kuitenkin. Katsotaan mitä keksitään ensi kesäksi!

-Tia

Särkänniemi osa 2

Koiramäen jälkeen suuntasimme Angry Birds Land:iin. Tietenkin matkan varrella piti käydä laitteissa kun kävelimme koko huvipuiston läpi. Jopa minä kävin muutamissa laitteissa, aluksi tietenkin Tonyn ja veljeni pakottamina.

Tony inhosi yli kaiken laulavaa puuta

Pieni matkalainen

Angry Birds Land:in jälkeen kävimme syömässä hampparit ja sen jälkeen alkoi enemmän ja vähemmän laitteissa juoksu. Bella uskalsi tietenkin todella hurjiinkin laitteisiin mutta Moto Gee taisi olla jo vähän liian hurja meidän 5-vuotiaalle. Tukkijoessakin käytiin kaikki, jopa kahteen kertaan paitsi mummi ja Joacim.

Koko päivä meillä meni huvipuistoilessa (12-19), ja tuntui että aika jäi kesken. Muutamat härvelit jäi käymättä kuten myös planetaario ja akvaario.

Ensi kesänä uudestaan!

-Tia

4kk osaamiset

Joacim syö tai siis maistelee jo soseita, parin viikon aikana tutuksi ovat tulleet peruna-porkkanasose, peruna-kukkakaalisose ja mangosose. Mangosose taitaa tällä hetkellä olla se kaikkein maukkain vaihtoehto poitsulle.

Edelleen aamuisin ja iltaisin syödään velliä, peruna-porkkana-, maissi- tai riisivelliä, molemmilla kerroilla 100ml kerrallaan vaikka neuvolassa sanottiin että noi velli oikeastaan lasketaan vielä maidoksi kun sanoin olevani huolissaan maidon riittävästä saannista. Aamulla Joacim syö vellin päälle 100ml maitoa mutta illalla pelkkä 100ml velliä riittää.

Ruokailu rytmi on edelleen sama paitsi soseiden maistelu on lisätty yhden syötön väliin eli noin puoleenpäivään.

Unia nukutaan edelleen hienosti, Klo 20 aikaan poitsu menee nukkumaan ja herää 7 aikaa aamulla ruokailemaan maitoa ja sen jälkeen nukkuu vielä noin yhdeksään asti. 

Päiväunia ollaan nukuttu viime viikolla vähän kehnonlaisesti 10-20min kerrallaan. Eilen ja tänään on päikkärit maittanut vähän pidempää eli noin 1,5h aamupäivällä, iltapäivällä nukutaan joskus vähän paremmin joskus vähän huonommin. Kuuden aikaa illalla Joacim ottaa vielä pikaunet ennen iltavelliä ja yöunia.

Joacim on oppinut kääntymään selältä mahalleen. Eilen ensimmäisen kerran näin kuinka tämä tapahtuu kun aikasemmin poitsu teki sen "salaa" samantien kun käänsin selkäni. 13.08 Joacim osasi kääntyä omassa sängyssään mahalleen kun ei huvittanutkaan nukkua, ja muutama päivä sen jälkeen poika kääntyi leikkimatolla.

Ilmeisesti meillä ei tykätä enää oikeastaan olla selällään kun samantien kun pojan laittaa leikkimatolla selälleen on hän jo seuraavalla hetkellä mahallaan. 

Vielä ei onneksi osata ryömiä, edelleen kova on yritys mutta eteenpäin ei osata mennä. Viisarina pyörii ja selällään ollessa potkuttelee jaloilla sen verran että hyvin pieniä matkoja "peruuttaa".

Niin ja lelut tietenkin otetaan käteen ja pistetään suuhun. Varpaita ei vielä olla löydetty, mutta varpaat ovat hyvin kiinnostavat jos joku niitä Joacimille esittelee.

Hampaat eivät ole vieläkään tulleet läpi vaikka sitä jo odoteltiin kuukausi sitten. Oman aikansahan tuo hampaiden teko vie. Kovasti ovat ikenet pullollaan kulmahampaiden kohdalta, muualta taas ei. Aika omituista eikö?

-Tia