Kiteen reissusta selvitty ihmeen kaupalla hengissä, vaikka lauantaina meinasi tältä mammalta lentää ruokalautanen seinään, sen jälkeen suunnittelin napaavani lapset kainaloon ja ajaa tuhatta ja sataa takasin pääkaupunkiin. En tätä kuitenkaan tehnyt vaan nielin kiukkuni ja itkuni ja yritin vain keskittyä selviämään. Yritin olla ystävällinen ja hymyillä, mutta silti sain kyllä tuntea sen kuinka olen "väärää verta" niinkuin Tonyn äiti asian ilmaisi kun kuuli meidän reissusta. Ihan siis turhaan ajeltiin melkein tuhat kilometria, ainoastaan ja vain kuulemaan kuinka mun seläntakana jaksetaan edelleen seitsemän vuoden jälkeenkin jauhaa paskaa.
 |
|
Majoituttiin vanhassa kyläkoulussa, ihan kiva majoitus oli ja Bella rakaustui paikkaan kun "omalta pihalta" pääsi uimaan. Neitiä ei näkynyt melkein koko viikonloppuna muuta kuin aamupalalla ja illalla nukkumaan mentäessä. Siellä se juoksenteli kaikkien muiden kanssa eikä ollut äitiä tai isiä ikävä missään vaiheessa. Siitäkin varmasti tulee sanomista jossain vaiheessa kun ei omasta lapsesta osattu pitää huolta vaan kaikki muut joutuivat sen tekemään. Olisiko meidän pitänyt sitoa lapsi minun tai Tonyn jalkaan kiinni ettei vain lähtisi seikkailemaan muiden kanssa? Bellalla oli ihan huippu viikonloppu, ihan itku tuli kotona kun hän olisi halunnut sinne jäädä mielummin muiden kanssa kuin tulla meidän kanssa kotiin.
Juhlat alkoivat jo yhdeltä mitä ihmettelin suuresti, mutta kerettiin juuri ja juuri käydä ennen sitä Kiteen keskustassa.
-Tia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti