Opiskelu, opiskelu..

Se on lukio siis. En ole tainnut edes kertoa siitä täällä blogissa. Mulla ei ole toisen asteen tutkintoa, ja olen miettinyt jo parisen vuotta että etälukio voisi olla hyvä idea. Elokuun alussa puhuin kaverin kanssa lukiosta ja Tonykin innostui asiasta ja otti selvää missä lukioissa on mahdollisuus opiskella etänä. Tästä läheltä löytyi muutamia ja päädyttiin Sotungin etälukioon.

Käytiin Tonyn kanssa tekemässä HOPS:it opon kanssa ennen lukion alkua, ja tässä jaksossa on vain kaksi kurssia ja nekin niinkin helppoja kuin Englanti ja Espanja. Mulla on todella huono kielipää ja joudun toden teolla tekemään töitä että saan helpotkin tehtävät tehtyä. Jos valkolakki jää saamatta niin se johtuu ainostaan Englannista.

Ajattelin tänään pyhittää osan aamupäivästä Englannin tehtävien tekoon, no Joacim oli toista mieltä asiasta. Herra ei suostunut nukkumaan yhtiäkään päiväunia10 minuuttia pidempää, juuri kun olin saanut pojan laskettua sänkyyn ja luettua muutamat tehtävät poika heräsi. Joacim ei viihtynyt leikkimatolla eikä sitterissä, ainoa paikka jossa olisi ollut suurin piirtein tyytyväinen oli äidin syli ja silloinkin vain jos äiti seisoi. Sain kuitenkin muutamia tehtäviä tehtyä, kaksi palautettavaa etätehtävää ja muutaman ylimääräisen. Vielä olisi tälle illalle tiedossa vähän lisää Englantia kun yksi tehtävä jäi tekemättä, ja huomenna on viimeinen päivä tämän viikon tehtävien palautukseen.

Mä olen jonkun verran tehnyt Espanjankin tehtäviä, Tony taas avasi tänään ensimmäisen kerran koko kirjan. Joten Espanjan tehtävätkin olisi tehtävä kun ollaan jo viikon  myöhässä omasta aikataulusta. Espanjan opettaja ei ole tehnyt aikatauluja eikä etätunteja ole ollenkaan, joten pitää itse aikatauluttaa. Toisin kuin Englannissa, joka viikolle on omat tehtävät mitkä pitää palauttaa aina perjantaihin mennessä muuten tulee punainen merkintä wilmaan.

Mä olin todella innoissani lukion alusta, ja olen edelleen. Jos tulen valittamaan tänne ettei huvita eikä jaksaisi tehdä tehtäviä niin saa tulla potkimaan persuksille! Nyt vaan alkaa olemaan pakko saada jonkun näköiset paperit jostain kun taskusta ei löydy yksiäkään.

Lukion, Bellan harrastusten ja Tonyn töiden myötä meidän oli pakko hankkia kunnon kalenteri mihin merkata kaikki menot. Hienosti on kaikilla oma väri omille menoilleen kuin myös yhteinen väri yhteisille menoille. Saa nauraa mutta meillä toimii ja mä en pidä perus kuulakärkikynän väristä tai muuten vaan "värittömästä" kuten varmasti monet huomaavat meidän ruokapöydän pinnasta.

Mutta nyt takaisin opiskelujen pariin kun lapsetkin on saatu nukkumaan (ainakin melkein).

-Tia