Voihan viisvee

Isabel Tuulia Marie kutsumanimeltään Bella. Voihan nenä kuinka tyttö on muuttunut pikkuveljen myötä. Ensin oltiin niin ylpeitä isosiskon roolista (kyllä niitäkin hetkiä löytyy vielä joskus), pikku hiljaa alkoi uhma nostaa päätään ja sen myötä myös pienoinen mustasukkaisuus. Mustasukkaisuus esiintyy mielestäni vähän hassulla tavalla, Isabel on mustasukkainen Joacimista ei Joacimille. Aina kun joku muu leikkii Joacimin kanssa niin Bellan on myös pakko päästä leikkimään Ukkelin kanssa. Sitten on myös niitä kun vain hän saa leikkiä pikkuveljensä kanssa, eli jos neiti leikkii Joacimin kanssa ja menen siihen mukaan leikkimään niin Isabel komentaa minut pois.

Taas toisina päivinä pikkuveljen kanssa leikkiminen ei tule kuuloonkaan, jos nätisti pyydän Bellaa leikkimään hetken Joksun kanssa että kerkeäisin tiskikoneen tyhjentää niin vastaukseksi tulee "EI!", ja sen jälkeen hirveällä töminällä omaan huoneeseen ja ovi pamautetaan kiinni, täysiä.

Ilmeisesti pahin uhma alkaa olla jo takana päin kun hyviä päiviä on huomattavasti useammin kuin huonoja, pari viikkoa sitten asia oli  vielä toisinpäin, oli todella harvinaista että neiti oli hyvällä tuulella, edes osan päivästä.

Bellalla oli samaan aikaan myös sellainen kausi ettei hän leikkinyt ollenkaan, ei yhtään mitään. Ihan sama mitä ehdotin niin mikään ei kelvannut. Ainoa mikä olisi kelvannut niin TV:n katsominen tai tietokoneella pelaaminen (meillä saa siis katsoa TV:tä aamun ja mitä tietokoneen kanssa pelailuun tulee, se on ehdoton eiei kotona.).

Isabelilla on alkanut myös "kyselyikä", en keksi parempaa termiä sille nyt. Pienempänä tytöllä oli tietenkin "mikä tämä on"-vaihe, mutta nytten yleisin kysymys on "miksi?". Välillä meinaa äidillä tai isillä loppua ideat "mitä seuraavaksi sanoisi" kun jokaiseen asiaan kysytään "miksi?". Välillä hermoja raastavaa, välillä hyvin hupaisaa.

Bella: "Saanko mennä ulos?"

Äiti: "Et saa mennä nyt"

Bella: "MIKSI?!"

Äiti: "Koska ulkona sataa vettä"

Bella: "MIKSI?!"

Äiti: "Koska nyt on sadepäivä"

Bella: "MIKSI?! Haluan mennä ulos"

Äiti: "Et sä nyt mene tohon kamalaan vesisateeseen!"

Bella: "MIKSI?!"

Äiti: "Koska sä kastut siellä ihan läpimäräksi"

Bella: "MIKSI?!"

Äiti: "Koska siellä sataa vettä ja sen takia siellä on märkää"

Bella: "Eihän sada eikä ole märkää"

Äiti: "Katso nyt itse ikkunasta ulos"

Bella: "Ei haittaa yhtään"

Äiti: "Haittaapas, en halua että kastut ja sen takia tulet kipeäksi"

Bella: "MIKSI?!"

Äiti: "Siksi..."

Bella: "MIKSI?!"

Äiti: "Isabel, nyt et mene ulos, mene vaikka leikkimään

 omaan huoneeseen Barbieilla!"

Bella: "MIKSI?!"

Äiti: "Isabel..."

Myös keskustelut pitenevät ja välillä tuntuu ettei kyseinen keskustelunaihe ikinä lopu. Koko ajan vaan kysytään lisää ja kerrotaan lisää, samasta asiasta. Välillä jopa käy niin tälle meidän pienelle "pitkä korvalle" että ensin keskustellaan yhdessä jokin asia ja sen jälkeen Tonyn kanssa aloitetaan jo puimaan seuraavaa, hetken on hyvin hiljaista ja sitten Bella totaa jotain hyvin nasevaa. Katsotaan Tonyn kanssa hölmistyneenä toisiamme ennen kuin tajuamme että tyttäremme elää edelleen edellisessä puheenaiheessa. Ensimmäisiä kertoja se oli todella hämmentävää mutta nyt jo tietää ja osaa vastata kysymykseen tai ihmeeliseen tokaisuun jotain ja sen jälkeen kertoa että tämä aihe on jo käsitelty.

Isabelin rauhoittumiseen on varmasti osa syynä voimistelu. Nyt odotellaan vastausta pääsekö neiti ihan joukkueeseen voimistelemaan. Se käy kyllä äidin ja isin kukkaron päälle mutta mitäs sitten? Isabel nauttii voimistelusta vaikka huonoina päivinä tuleekin kommentti "En mene!", mutta aina voimistelun jälkeen tytöllä on hyvä fiilis.

Yritettiin aluksi jos neiti olisi halunnut harrastaa jalkapalloa, koripalloa, sählyä ym. mutta kaikki olivat ehdoton ei. Sitten netissä surffatessa löysin muutamia voimisteluseuroja ja kysyin neidiltä olisiko se kiva harrastus ja se sitten kävi. Isabel aloitti kevät-talvella harrasteryhmässä voimistelun joka huipentui esitykseen, sen jälkeen Isabel voimisteli kesävoikassa ja nyt tosiaan odotellaan joukkuevoimistelu paikkaa.

Isabel käy myös seurakunnan kerhossa 2 kertaa vikkossa 3h kerrallaan. Isabel tykkää kerhosta kovasti, mutta äidillä ja isillä taitaa olla vielä vähän mietinnässä onko kerho hyvä juuri meidän lapselle. Olisin halunnut neidin Vantaan kaupungin liikuntakerhoon mutta tietenkin myöhästyin ilmottautumisesta kun se oli jo huhtikuun alussa. No ensi kesään asti jos neitokainen käy seurakunnan kerhossa ja sitten ensi syksynä olisikin jo tiedossa ESKARI. Voi kamaluus kun aika menee hurjaa vauhtia, ollaan saatu nauttia meidän pienen tytön seurasta jo 5 ja ½ vuotta!

Vastahan se oli pieni rimppakinttu! <3 Hetkeäkään en vaihtaisi, vaikka välillä on saanut repiä hiuksia!

-Tia