VARASLÄHTÖ SYYSLOMAAN

Meillä soi tänään herätyskello klo 3.00, koska Isabel piti saattaa lentokentälle neljäksi. Päätettiin eilen illalla, että mennään kaikki saattamaan tyttöä, jotta kaikki sai sanoa vielä samana aamuna heipat. Mä heräsin ensimmäisenä ennen kellon soittoa 02.20 ja laitoin kahvit tulemaan. Vähän ennen kolmea kävin kurkkimassa lasten huoneessa, että onko siellä jo herätty. Löysin huoneesta erittäin pirteän tyttösen, joka ponkaisi sängystä samantien ylös. Joksua herätellessä oli hieman haasteita "heippa äiti", "minä nukun vielä" ja "missä mun peitto on" lauseiden saattelemana jätin pojan vielä hetkeksi nukkumaan. Lopulta Isabel sai Joksun nousemaan vähän ennen puoli neljää.

Matkalla kentälle kuunneltiin tietenkin Jari Sillanpään Malagaan biisi ja laskettiin kuinka monta autoa nähdään matkalla. 

Lentokentällä oli ihanan rauhallista niin aikaisin aamulla. Päästiin suoraan palvelutiskille viemään matkalaukkua ja hakemaan tytölle umi-matkustajan pussukka kaulaan. Sen jälkeen käytiin vielä aamupalalla kahvilassa ennen turvatarkastukseen menoa. Eipä me Bellan kanssa kauan keretty pyörimään "kansainvälisellä" puolella. Sen verran, että tyttö kerkesi ostamaan vähän namia ja vettä mukaan koneeseen ja sitten jo piti reippaasti kävellä portille. Portille päästyämme kuulutettiin jo koneeseen ensimmäisiä menemään ja tietenkin umi-matkustaja oli ensimmäinen. En kerennyt tytölle edes hei sanoa, saatikaan halaamaan kun paineli jo lentokoneeseen. Lennon piti lähteä 06.10, mutta lähti vasta 06.35, joten jouduin tunnin verran istumaan ja odottamaan, että lento lähtee (saattaja saa poistua portilta vasta, kun lentokone on ilmassa)

Kotiin päin ajellessa huomasin pojan olevan todella väsynyt ja kysyin sitten Joksulta haluaisiko hän aloittaa syysloman paria päivää aikaisemmin, koska äidillä on tänään vapaa ja huomenna vasta iltavuoro. Vastaus oli yllättäen: "kyllä, haluan olla kotona". Ollaan tänään siis vietetty pojan kanssa päivää kahdestaan. Aamu meni telkkua katsellessa (äiti siis torkkui, heh).

Kymmenen jälkeen napattiin koira mukaan ja lähdettiin keinumaan omalle pihalle. Sain kuitenkin ylipuhuttua Joksun pitkälle metsäkävelylle lehtien keräilyllä ja hienosti poika jaksoi. Palkinnoksi käytiin vielä uudessa leikkipaikassa, missä ei olla ennen käyty. Tai no oikeastaan löydettiin se tänään vahingossa. Ja omituisinta tässä löydöksessä on se, että me ollaan asuttu täällä jo kohta neljä vuotta ja hyvä leikkipaikka jäänyt täysin huomaamatta.

Ulkona viihdyttiin ainakin puolitoista tuntia. Ilma oli mitä mahtavin, lämmin ja aurinkoinen, taidettiin laittaa Joacimin kanssa vähän liikaa päälle, kun meinasi hiki tulla.

Yritettiin katsoa Shrek:iä lounaan jälkeen, mutta molemilla tuli uni kuitenkin. Itse kerkesin nukkumaan ehkä tunnin verran ja Joksu veteli sikeitä yli kolme tuntia, eikä millään olisi jaksanut herätä. Toivotaan että unta riittää, myös yöksi.

-Tia