Kouluun ilmottautuminen

Voi luoja! Mun pieni lapsonen on jo niin ISO! Viime keskiviikkona ilmoitettiin Isabel kouluun, nyyh. Lapselle koulun aloitus on jännittävä juttu, positiivisella tavalla. Vanhemmille (ainakin tälle äidille) tillanne on kauhistuttava. Tällä hetkellä tunneskaala mulla on suuri, välillä olen innoissani, mulla on jo niin iso tyttö. Välillä kauhistuttaa, mulla on jo niin iso tyttö. Välillä mietin, onko tyttönen valmis koulutielle, koska onhan hän mun pieni tyttönen. Välillä tunnen luopumisen tuskaa, koska mun pieni tyttönen menee kouluun ihan yksin, äiti ei sinne saa mennä. On niin paljon asioita, jotka tulee muuttumaan, kun Isabel aloittaa koulun. Ja on niin monia asioita mitkä pitää ottaa huomioon ja miettiä sataan kertaan. Iltapäiväkerho vai ei? Kännykän käyttö? Läksyt? Huoh, alkaa ihan hirvittämään taas koko ajatus koulusta.

Ja tietenkin mietityttää koulu itsessään. Oltaisiin haluttu Bella ruotsinkielikylpyyn tai englanninkielikylpyyn, mutta meidän lähellä ei ole yhtäkään sellaista koulua, vaan kaikki on toisella puolella vantaata, mikä on mielestäni hyvin epäreilua. 

Siispä meille jäi kaksi vaihtoehtoa, jotka on tässä suht' lähellä. Mutta kumpi näistä kouluista olisi parempi juuri mun tytölle? Onko se tuo lähikoulu, johon on 500 metriä ja jossa on  400 lasta? Vai onko se toi 2,5km päässä oleva, jossa painotetaan taito- ja taideaineisiin ja siellä on 350 lasta? Kaupunkihan sen koulun määrää, mutta meillä on mahdollisuus hakea toiseen kouluun. Ollaan mietitty moneen kertaa, monelta eri kantilta ja keskusteltu muiden kanssa. Ensin ajattelin, että sama se, asutaan näillä seuduilla kuitenkin enää hetki ja Isabel vaihtaisi koulua heti ensimmäisen luokan jälkeen, mutta sitten punnitsin asumista uudelleen ja totesin, että ei meidän ole järkeä myydä asuntoa ennen kuin on parempi aika myydä, joten tässä asutaan vähän pidempi hetki vielä. Eli jouduinmme punnitsemaan vaihtoehtoja uudemman kerran. Päädyimmekin tuohon 2,5 kilometrin päässä olevaan, mutta jutelessani Tonyn äidin kanssa, aloin uudemman kerran miettimään, onko se kuitenkaan ihan paras vaihtoehto tässä tilanteessa. Mitä jos kaikki tulee samalta suunnalta ja tuntee toisensa ennestää ja Bellaa aletaan syrjiä? Se riski on paljon pienempi lähikouluun mentäessä, koska suurin osa Bellan eskarikavereista menee tuohon 500 metrin päässä olevaan kouluun. Mutta mietin kuitenkin onko siellä hyvät oppimismahdollisuudet.

No päädyttiin ilmoittamaan Isabel kouluun ilman erillispyyntönjä ja katsotaan, minkä koulun kaupunki osoittaa lähikouluksi.

Jos nyt rehellisesti sanon, vanhempana olo on perseestä. Joutuu päättämään toisen tulevaisuudesta. Varsinkin kun tietää kuinka huonoja päätöksiä itse olen itseni kohdalla tehnyt ja kärsinyt niistä. Koulu on niin iso osa lapsen elämästä, enkä halua tehdä samanlaista virhepäätöstä oman tyttäreni kohdalla.

-Tia