Epätietoisuutta

Nyt on koulua käyty 1,5 viikkoa. Ollaan opiskeltu fyysistä kehitystä, maailman kulttuureita, ravitsemusta ja tietotekniikkaa. Koulupäivien kesto on keskimäärin ollut neljä tuntia, NELJÄ! Eihän tämä tunnu opiskelulta ja ainoastaan turhauttaa.
Mistään ei ole varmaa tietoa. Ei olla saatu tietää koska meillä on työharjoittelut, kauan koulutus kestää kokonaisuudessaa, milloin saadaan tarvittavat kirjat. Onneksi motivaatio on silti pysynyt korkealla.
Ainoa varma tieto on, että tämä kasvun tukeminen ja ohjaus "jakso" kestää syyskuuhun. Sen jälkeen päätetään jatketaanko koko tutkintoon vai heitetäköön hanskat tiskiin. Keskeytys syyskuussa ei ole mulle vaihtoehtona, vaan täysillä mennään kohti kokonaista lähihoitajaa.

Jos etsitään jotain positiivista, niin onpahan aikaa tehdä palautettavia kotitehtäviä, eikä niitä kerry vinoapinoa kerralla. Koulussa saa ruokaa ja se on tähän asti ollut syötävää. Ollaan käyty syömässä koulussa, vaikka ollaankin useasti päästy puoli kaksitoista. Ja meidän luokka. Kaikkien kanssa pystyy keskustelemaan ja tullaan kaikki toimeen keskenämme (ainakin vielä, heheh).

Tällä viikolla alkaa henkilökohtaistamiset ja niiden jälkeen varmaan saadaan enemmän tietoa mm. kesästä, työharjoittelusta ja opintojen aikatulusta. Sitten varmaan alkaakin oikeasti opiskelu, eikä vaan hengailla koulussa muutamaa tuntia päivässä. 

Sen jälkeen toivoisi, ettei olisi edes valitellut lyhyistä päivistä.

Niin ja mitä uudenvuoden lupauksiin tulee... Yhden lupauksen olen jo syönyt kolme kertaa, nimittäin kouluun kävelemisen. Energia juomia en ole juonut ja kovasti yritän kiriä, että saisin sen 20 postausta tehtyä tähänkin kuukauteen!

-Tia