Bye bye tutti

Viime viikon torstai-ilta oli hieman jännittävä. Pieni herra Joacim oli piilottanut ainoan tuttinsa paikkaan X, eikä sitä löydetty mistään, vaikka kuinka käännettiin kämppä ympäri. Tony sitten totesi pitkän etsinnän jälkeen, että kokeillaan nyt sitten ilman tuttia.

Nukahtaminen yöunille meni todella hyvin, ei pienintäkään kitinää. Kiltisti laittoi pään tyynyyn ja silmät kiinni. 

Yö meni hyvin, ainakin melkein. Neljän aikaa Joacim karjui sängyssään hätääntyneenä, eikä meistä kumpikaan saanut raukkaa rauhalliseksi, joten päätettiin ottaa poika meidän viereen jatkamaan unia. Loppuyö meni ihan hyvin, mutta aamu oli kauhea. Joacim vaan huusi ja karjui, eikä mikään ollut hyvin. En saanut ottaa yökkäriä pois, en saanut pestä hampaita, en saanut pukea päälle. En millään olisi jaksanut kuunnella toisen raivoamista huonosti nukuttu yön jälkeen kello 06.00. Joten päätin, että nythän mä sen tutin löydän ja niinhän mä sen löysinkin. Ojensin tutin huutavalle herralle, joka nappasi tutin salaman nopeasti kädestäni, laittoi tutin suuhunsa ja hymyili maireasti tutti suussa.

Päiväkotiin viedessäni kerroin, että on aloitettu harjoittelemaan ilman tuttia ja voi olla huonolla tuulella, koska on nukkunut sen verran huonosti yönsä ja annoin luvan antaa tutin päiväunille.

En siis ajatellut vielä silloin, että luovuttaisiin tutista.

Vaikka Tony teki tuplavuoroa töissä, en siltikään antanut tuttia kotona, enkä ottanut sitä kauppareissulle mukaan, vaan kuuntelin aika ajoin pientä kitinää koko iltapäivän ja illan. Olin silti sen verran hyvällä tuulella, että päätin iltapesujen aikana, että jaksan kuunnella vielä kitinää, joten tuttia en antanut yöunille käytäessä. No taaskaan mitään kitinää ei kuulunut, vaan taas pää meni heti tyynyyn ja silmät lupsasivat iltasadun aikana kiinni.

Aamuyöllä Herra päätti ilmoittaa, että on todella tyytymätön äidin päätökseen ja taas haettiin poika viereen nukkumaan, hetkeksi. Nimittäin aamupesut ja vaatteiden vaihdot oli tehtynä kymmentä vaille kuusi. Onneksi kuitenkin poika oli paljon paremmalla tuulella.

Päiväunille meno kävi yhtä helposti kuin yöunille ja unia nukuttiin 2,5 tuntia, yhdellä pienellä herätyksellä.

Lauantai-sunnuntai välinen yö meni samalla kaavalla. Ihmettelin Tonylle sitä, että miten voi olla mahdollista, että hyvin nukkunut poika ei meinaa nukkua enää kunnolla. Yleensä kun tutti jätetään pois vaikuttaa se nukahtamiseen, eikä aamuyön nukkumiseen. Totesin kuitenkin itse, että tämä on ohimenevä vaihe ja jokainen lapsi on yksilöllinen.

Maanantaiaamuna heräsin pirteänä herätyskellon piipitykseen Bella kainalossa. Aamulla kerkesin tanssimaan voiton tanssia, että JES! Nyt Joacim nukkuu taas normaalisti. Samalla ihmettelin, että minkä takia meidän iso neiti oli siirtynyt yöllä meidän väliin nukkumaan ja yritin muistella milloin viimeksi tyttönen on nukkunut meidän vieressä. (En muuten kuitenkaan saanut selvyyttä asiaan, koska siitä on niin pitkä aika.)

Tiistaiaamuna löytyi Joacim kuitenkin taas kainalosta nukkumasta...

Tiistai-keskiviikko välisenä yönä Isabel hipsi meidän väliin nukkumaan kahden aikaa, tai oikeastaan pyörimään. 04.03 Joacim kiljui pinnasängyssään ja Tony haki huutavan pojan myös meidän sänkyyn. No eipä meidän nukkumisesta tullut enää mitään. Bellalle iski ihme mörkövaihde päälle. "Mikä toi oli?", oli ensimmäinen kysymys, kun mun wake up light välähti päälle. Sitten ihmeteltiin sinertävää valoa joka kajasti olohuoneesta. "No ne ovat ne jouluvalot", Tony totesi unen pöpperössä. Näiden ihmeellisten valojen jälkeen alkoi Bellalla ja Joksulla höpötys tuokio, jonka johdosta jouduin komentamaan tytön takaisin omaan sänkyyn nukkumaan ja kymmenen minuutin jälkeen Joacim karkasi sängystä eteiseen ja Tony kiltisti toi pojan takaisin mun kainaloon köllimään. Yritin saada poikaa nukkumaan, mutta eipä siitä tullut mitään ja lopulta noustiin ylös viideltä.

Loppuviikko on mennyt aikalailla samaa rataa. Aamuyöllä alkaa poika huutaa kuin hyeena ja Tony on tuonut pojan mun viereen köllimään (Tony herää neljän-puoli viiden aikaa töihin). Joka toinen aamuyö menee suht' hyvin, että poika nukahtaa uudelleen mun viereen ja joka toinen aamu pysytään siitä neljästä/viidestä asti hereillä.

Ehkä Joacim ei ollut vielä valmis luopumaan tutistaan, mutta nyt en enää ala sitä takaisin antamaan, kahden vuoden ikäkin kolkuttelee jo ihan nurkan takana.

Sanokaa että tämä vaihe menee nopeasti ohi! Mun päivä koostuu nykyään kahvista, kahvista, kahvista, haukottelusta ja pilkkimisestä.

-Tia