Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tulevaisuus on tätä samaa mitä nytkin. Töitä, kotia, lasten harrastuksia. Perus ruuhkavuodet.
Mä haluaisin ehkä opiskella vielä lisää, mutta en mä oikein tiedä mitä, milloin ja onko mulla edes rahkeita lähteä ammattikorkeakouluun opiskelemaan. Mä olen jo yläasteikäisestä lähtien halunnut kätilöksi, eikä se haave ole mihinkään hävinnyt, päinvastoin. Mutta onko kätilöille töitä? Ja toisaalta, en ehkä sinne synnytysosastolle halua töihin, koska ei musta ole tekemään yövuoroa, kun ihan perus aamu-iltavuorojen sovittaminen rytmiin on hankalaa. Tuntuu ettei vuorotyö sovi mulle. Kätilö voisi työskennellä vaikka vastasyntyneiden osastolla, mutta sielläkin tehdään vuorotyötä. Ainoa mitä mä olen vakavasti harkinnut on neuvolatädin ura, normaalia 8-16 työaika, on niitä vauvoja, odottavia äitejä ja plussana vähän isompia lapsia. Eli periaatteessa riittäisi kun opiskelisi terveydenhoitajaksi, mutta sitten jää kokematta kaikki kätilöjutut.
Olen mä ihan miettinyt useampaankin kertaa, että onkohan sosiaali- ja terveysala sittenkään se mun lopunelämän juttu. Mä tykkään kyllä hoitajan työstä, sekä kaikesta siitä mitä siihen liittyy ja haluan kehittyä hoitajana. Mutta kuitenkin, jaksanko tehdä sitä eläkeikään asti lähihoitajana? Tai jaksanko tehdä sitä edes terkkarina tai kätilönä? Vaikeita asioita. Joskus olisi kiva kurkistaa vaikka kymmenen vuoden päähän ja sieltä nähdä missä on töissä ja mitä tekee. En mä muuta haluaisi kurkistaa.
Me asutaan tällä hetkellä 60 neliöisessä kaksiossa jossa on oma pieni piha ja sauna. Sijainti mitä mahtavin meille, ovesta suoraan metsään ja keskustaan ei ole liian pitkä matka. Lapset ovat rakastuneet myös alueeseen, meistä ei oikeastaan kukaan haluaisi pois sieltä, mutta....
Neliöitä ja huoneita tarvittaisiin hieman lisää. Molemmat lapset vaativat omaa huonetta ja olisihan se ihan kiva jos mulla ja Tonyllä olisi ihan oikea makuuhuone. Meillä siis lapset jakavat ainoan makuuhuoneen ja minä ja Tony nukutaan olohuoneessa.
Sen päätöksen me ollaan Tonyn kanssa tehty, että mihinkään ei muuteta ennenkun on taloudellisesti mahdollista saada just se mitä me halutaan ja tarvitaan. Näillä näkymin saadaan asua vielä vuosia samassa asunnossa, heh.
Miksi tälläinen suunnitelma? No koska mä en voi kuvitella tällä hetkellä että muuttaisin koskaan takaisin kerrostaloon ja oikeastaan Keravalla ei ole kaupungin asunnoissa mitään hyviä vaihtoehtoja. On rivareita, mutta niissä ei ole saunaa, loput on kerrostaloja, hyi. Asutaan nyt ns. luhtitalossa, jossa on neljä asuntoa per talo. Rivitalo neliö olisi kiva, jos sieltä löytyisi sopiva ja suojaisa piha, sauna ja mielellään kodinhoitohuone. Omakotitalo olisi unelmien täyttymys, mutta pyritään nyt olemaan edes vähän realistisia.
Millaisia haaveita tai unelmia teillä on?
-Tia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti