Tämä toinen raskaus on ollut aika lailla syvältä sieltä itsestään. Ajattelin Bellan syntymän jälkeen että yksi lapsi vielä tulee ja aion nauttia siitä raskausajasta ja ottaa kuvia kasvavasta masusta enemmän, joka viikko ainakin sen yhden "täydet viikot" kuvan. Masukipsinkin (vai mikä se lienee onkaan) olisin halunnut tehdä ja ehkä käydä ihan valokuvaajallakin ottamassa ihania muistoja, mutta ei.
Onhan tässä tätä aikaa vielä mutta kaikki on mennyt niin päin peetä melkein heti plussatestin jälkeen, kaikki odotuksen ihanat fiilikset on ihan tipotiessään, ja sen takia varmaan jää kaikki tekemättä. Haluaisin nauttia tästä todennäköisesti viimeisestä raskaudesta mutta en vaan pysty siihen.
Tuntuu niin väärältä ajatella tälläisiä asioita ja olla olematta onnellinen siitä että on raskaana. Haluan tämän lapsen ja rakastan sitä hirmuisesti, mutta meidän elämä on vaan niin umpisolmussa, ja niiden solmujen avaaminen on hyvin stressaavaa enkä tiedä jaksanko edes.
Töissäkään en ole pystynyt olemaan marraskuun puolivälin jälkeen, sekin ottaa päähän ihan totaalisesti. Selkä vaan on aivan rikki, ei tarvitse kuin ajatella että pitäisi jotain fyysistä tehdä niin johan alkaa särkemään enkä pysty kävelemään kuin tukia pitkin. Olin yhden 5h päivän töissä joulun jälkeen ja olin sängyssä seuraavat kolme päivää.
Tälläistä tänään, josko huomenna olisi jo parempi päivä?
Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja kuvasin masun. RV 27+4
 |
 |
-Tia
ps. Olen pahoillani kuvien huonolaatuisuudesta
<3 masumasumasu.
VastaaPoista