Lastenklinikka

Aamulla herätys kello soi 5.15 enkä meinannut jaksaa nousta ylös, lopulta nousin 5.30 ja painelin suihkuun ja annoin Tonyn syöttää Joacimin. Bellakin nousi itsekseen ilman herättelyitä jo kuudelta.

07.00 oltiin jo kaikki autossa ja lähdössä, Bella kun piti viedä siskolle hoitoon siksi aikaa.

Oltiin Lastenklinikalla jo 7.45, onneksi. Meillä ei ollut minkään näköistä käsitystä minne meidän piti mennä, vaikka puhelimessa hoitaja oli sen neuvonut. Ensin kysyin neuvonnasta joka ohjasi meidän kerrosta ylöspäin päivystykseen, josta kysyin asiaa uudelleen ja sieltä ohjattiin vielä käytävää eteenpäin, kunnes löysimme oikean ilmottautumispaikan. Ilmottautumistiskin takana oli mukavan oloinen nainen joka kirjasi meidän tiedot koneelle, tulosti joitakin lappuja ja tarroja, jotka piti antaa hoitajalle.

Ilmottautumisesta meidät ohjattiin Allergia- ja keuhko-osastolle.

Kerettiin hetki istua kunnes hoitaja tuli ja menimme punnitsemaan ja mittaamaan Joacimin, samalla otettiin happisaturaatio, joka oli hyvä, eli täydet 100.

Sen jälkeen odottelimme hetken aikaa lääkärille pääsyä.

Lääkäri oli myös mukavan oloinen. Ensin istuimme ja vastailimme miljooniin kysymyksiin ja selitimme Joacimin hengityskatkoksista, hengityksen rohinasta ja vinkunasta. Sen jälkeen lääkäri kuunteli Joacimin keuhkot ja sanoi niiden kuulostavan ihan rauhallisilta, katsoi samalla korvat, kurkun ja tunnusteli masua. Ukkeli oli aivan loisto tuulella, hymyili ja jutteli kovasti lääkärille eikä ollut moksiskaan siitä että häntä tutkittiin. Ainoastaan meinasi pieni hermostuminen tulla kun toista korvaa katsottiin.

Lääkäri kirjoitti lähetteen röntgeniin, verikokeisiin ja Baby Box tutkimukseen, kirjoitti myös reseptin keuhkoputkia avaavaan lääkkeeseen Ventolineen.

Ventolinea annettaan tarvittaessa hengityksen rohinaan ja vinkunaan 3-4 tunnin välein. Nyt kun ollaan käytetty kyseistä lääkettä muutaman päivän ja voin sanoa että vielä en ole huomannut lääkkeen helpottavan, mutta jatkamme silti lääkkeen käyttöä, ennen kuin lääkäri toisin määrää.

Babyhaler ja Ventoline

Joacim ei oikein tykkää Babyhalerista,
 toivottan että tottuu siihen

Baby Box tutkimus tehdään Iho- ja Allergiasairaalassa, sinne pitäisi tulla aika viikon - kahden aikana. Baby Box tutkimuksessa tutkitaan vauvan hengittämistä unessa, ilmeisesti pois suljetaan astma.

Ennen tutkimusta annetaan rauhoittavaa lääkettä, joten uni on keinotekoinen mutta ei kuitenkaan oikea nukutus. Hoitaja sanoi että siellä saattaa helposti mennä koko päivä. Täytyy vain toivoa että saadaan aika sinne tutkimukseen ennen kuin Tonyllä alkaa taas työt.

Lääkärin vastaanoton jälkeen odottelimme hoitajalle pääsyä joka opetti meille Babyhalerin käytön millä ventolinea voidaan antaa vauvalle. Sieltä meidät ohjattiin laboratorioon missä otettiin perus verenkuva ja verestä happipitoisuus.

Meillä kävi labrassa hyvä tuuri kun pääsimme suoraan toimenpidehuoneeseen vuoronumeron ottamisen jälkeen. Labrassa oli kiva mutta vähän häslän oloinen nainen ottamassa verikokeita.

Kantapään lämmittämisen jälkeen Jocimia pistettiin eikä Ukkeli tajunnut koko asiaa, hoitaja joutui pistämään toisenkin kerran kun verta ei meinanut tulla tarpeeksi. Siihenkään Joacim ei sanonut mitään, ihmetteli vain ja hymyili isällensä. Loppu vaiheessa meinasi vähän mennä herneet nenään poitsulla kun niin pitkään hoitaja joutui puristamaan jalasta.

Itse olin vähän taka-alalla kun pelkäsin että Ukkeli alkaisi täyttä huutoa huutamaan enkä kestäisi sitä, mutta kuten sanottu poika oli hyvällä tuulella, joten pelkäsin aivan turhaan.

Labrasta lampsittiin röntgenin ilmottautumiseen ja sanoin että tässä taitaa mennä ikuisuus, niin paljon siellä oli ihmisiä jonottamassa. Mutta kappas, ilmottauduttiin ja heti seuraavaksi kutsuttiin meidät röntgeniin. Röntgen hoitaja sanoi että vain toinen meistä saisi mennä sinne ja tietenkin passitin Tonyn röntgeniin Joacimin kanssa kun tiesin että en itse olisi pystynyt pitämään kiinni huutavasta lapsesta niin lujasti, enkä varmaan olisi  pysynyt edes tajuissani (ja mustako piti tulla se lähihoitaja joskus). Kuutelin vain käytävässä Joacimin hätäitkua sydän kurkussa ja itkua pidätellen, niin kamalan kuuloista se oli. Onneksi se oli suht' nopsasti ohi.

Ja sitten se Röntgenkertomus joka oli hyvin epämielyttävää meille molemmille, mulle isänä ja varmasti Joacimille joka huusi kuin hyeena kun ei ollut mukavia asentoja. Mutta asiaan, mentiin huoneeseen jossa pyydettiin riisumaan poika vaippasilleen ja mulle puettiin asiaan kuuluvat lyijyliivit(näin olen ainakin käsittänyt, korjatkaa jos olen väärässä). Sitten sanottiin että ota poikaa lonkasta kiinni ja pidä sitä niin ettei liiku niin toinen hoitaja pitää pojan käsiä ylhäällä ettei ylävartalo liiku... Ja kuviahan otettiin yhteensä kolme, ensin suoraan rintakehäkuva, seuraavana sivuttaiskuva. Huokaisin jo helpotuksesta kun tässä välissä otettiin liivit veks ja Joacim rauhottui hetkeksi. Mutta ei, otettiin sen jälkeen vielä yksi kuva sivusta ja tällä kertaa varjoaineen kanssa joka sotki pojan ja minut aivan valkoiseksi, sitä kun piti vähän saada nieltyä.. Rinnuksillahan ja mun käsillä ne kaikki sitten oli. Mutta saatiin kuvat otettua ja poika puhtaaksi aineesta.

Hoitajat olivat ihan mukavia, vaikka tulikin hiukan vaivaantunut olo siinä vaiheessa kun poikaa aloin paperilla puhdistaa ja pukea. Näyttivät juuri siltä että vie se huutava lapsi helvettiin täältä. No meteliä maailmaan mahtuu...

Röntgenin jälkeen pääsimme jo pois. Olimme varautuneet siihen että meillä menisi todella pitkään mutta aikaa kului vain 1h 45min, mikä kylläkin tuntui paljon pidemmältä ajalta kun niin monessa paikassa juostiin.

Ihan hyvä mieli jäi käynnistä, kaikki olivat suht' mukavia. Nyt odotellaan tuloksia labroista ja röntgenistä, niin ja tietysti aikaa Iho- ja Allergiasairaalaan Baby Box tutkimukseen.

Voin vain olla kiitollinen että päästiin näin nopeasti "systeemin sisälle" ja saadaan tietää mikä pikku-Joacimia vaivaa, vaikka olen aika varma ettei mitään syytä löydetä ja meille sanotaan että ajan kanssa menee rohinat ja vinkumiset ohi.

Yritän kuitenkin ajatella asioita positiiviselta kannalta vaikka jännitän ja stressaan kovasti tuloksista. Mutta tulee mitä tulee meillä on silti erinomainen ja ihana vauva!

-Tia