Aamulla pidin itseni hereillä siivoamalla keittiön ja olohuoneen läpikotaisin, eipähän väsy kerennyt saamaan sijaa. Päivässä oli positiivista se, että lapset oli todella kiltisti ja Tony pääsi töistä jo kahdelta. Tosin, Joacim päätti skipata aamupäivä päikkärit ja suostui nukkumaan vasta vähän ennen yhtä, no mutta, pikku vikoja.
Tänään sitten lävähti se arki oikein kunnolla päin pläsiä. Kamala väsymys ollut aamusta saakka, Tonyllä iltavuoro, Bellalla harkat ja Joacim ei taaskaan ollut suostunut nukkumaan kunnon päikkäreitä. Onneksi Joacim kuitenkin oli hyvällä tuulella, ei siis vaatinut sylittelyä ja halittelua koko aikaa.
Lapsia nukkumaan laittaessa meinasi vaan usko mennä koko touhuuun. Ennen Joksun on voinut vaan viedä iltamaidon jälkeen omaan sänkyyn ja sinne on poika jäänyt kiltisi nukkumaan. Tänään tietenkään se ei mennyt ihan niin, poika oli ihan väsynyt, mutta silti olisi pitänyt leikkiä ja naureskella äidin kanssa, yksin jos jäi tuli kamala surku. 45min sain juosta vähän väliä silittelemässä ja estämässä seisomaan nousemiset.
Mitäs me ollaan tehty? No me ollaan nautittu. Ollaan nautittu siitä, että ollaan saatu koko perhe olla yhdessä. Ollaan ulkoiltu ja nautittu kunnon kevätsäästä. Ajeltu "uudella" autolla, käyty kyläilemässä kavereilla ja sukulaisilla. Mä otin viime viikolla, myös vähän "vapaata", kävin keskiviikkona katsomassa (taas), kun Susa kärsi tauoitavana ja sunnuntaina treffasin kaverin Jumbossa. Täytyy myöntää, kyllä se vaan välillä tekee hyvää nähdä kavereita ilman, että on lapset kiljumassa korvan juuressa, repimässä lahkeesta tai muuten vaan kerjäämässä huomiota.
-Tia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti