keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Joacim 11kk

Joacim täytti
15.3.
11 kuukautta


Kuukauden päästä vauvasta tulee taapero. Se on vaan niin totta, että vauvavuosi menee todella nopeasti. Onhan se totta, että haikeudella muistelen, sitä kun Joacim oli ihan pikkuinen, mutta en mä silti sitä kaipaa, ainakaan ihan kamalasti. Odotan innolla uusia taitoja ja ensimmäisiä sanoja, odotan sitä, että Joacim menee kouluun. Mielummin suuntaan katseen eteenpäin ja iloitsen siitä, kun surkuttelen ja kauhistelen lapsen kasvua ja ajan kulumista liian nopeasti. Mulla on ihana aurinkoinen ja ilmeikäs melkein yksi vuotias poika <3



Yöt meille menee ihan niinkuin ennenkin. Nukkumaan mennään klo 20 ja nukutaan aamuun klo 8 asti, joskus joutuu käydä tuttia nostamassa muutaman kerran yöllä. Päiväunia nukutaan enää kerran päivässä ja senkin aika on maximissaan tunti. Onneksi poika silti pysyy hyvällä tuulella, eikä kiukuttele väsymystä.



Ruokaillaan edelleen samalla rytmillä ja määrillä. Aamulla puuroa hedelmäsoseella, lounaaksi joko samaa ruokaa meidän kanssa tai puoli purkillista kaupan pilttiä ja päälle maitoa, välipalaksi hedelmää/rahkaa tai maitoa, päivälliseksi samaa, mitä lounaalla ja iltapalaksi puuroa hedelmäsoseella. Mitään erityisiä herkku- tai inhokkiruokia ei ole, Joacim on kaikkiruokainen.
Poitsu on, myös kamala ruokapummi. Aina kun joku syö jotain alkaa hirveä vinkuminen ja kitinä, Joacim on siis saanut maistaa vaikka mitä, pieniä määriä tietenkin.
Sormiruokaillaan edelleen ja hyvin yleensä onnistuu, mutta sotkuilta ei silti olla vielä vältytty, eikä varmasti pitkään aikaan vätytäkkään. Lusikan käyttöä ei ole vielä hoksannut, vaikka saisikin sen käteen. Nokkamukista osataan juoda, mutta mielummin sitä heiluteltaisiin ja roskittaisiin maidot tai veden pitkin poikin.



Voi ei! On uusin ja hauskin taito. Aina kun pojalle sanoo voi ei, laittaa hän käden päänsä päälle. Tuosta alla olevasta videosta sen, myös näkee. Joacim osaa, myös taputtaa ja vilkuttaa, imeä pillillä vettä. Laittaa kaapin oven pyynnöstä kiinni, antaa tavaran omasta kädestä jos sitä pyytää. Esim. Joacimilla on tutti suussa ja sanon pojalle "anna äidille tutti", niin poika sen mulle antaa. Yleensä kyllä yrittää tunkea ensin sitä tuttia mun suuhun. Osaa myös laittaa tutin itse suuhun pyynnöstä. Joacim tykkää kiipeillä, osaa hienosti kiivetä imurin päälle seisomaan, tietenkin tukea vasten. Omat lelut on alkanut kiinnostaa ja Joacim tietää missä omat lelut on ja osaa, myös itse lelukorin ottaa, mikä on ihana asia, ei tarvitse niin useasti siivota DVD:itä tai kippoja takaisin omille paikoille.

Joacim on rämäpää, mitä hurjempaa, sen kivempaa. Riehuminen on ihanaa, ainakin isin kanssa. Bellan kiusaaminen on hauskaa, pureminen on hauskaa, kun joku kiljahtaa aina. Sattuu muuten ihan pirusti jos poika puree kunnolla. Niin ja kissat on kivoja. Niitä pitäisi päästä vähän taputtelemaan ja repimään korvista.
Vastapainoksi Joacim on, myös kunnon halipoika. Joksu tykkää kiivetä syliin antamaan halin tai muuten vaan hetkeksi rauhoittumaan. Ja jos äiti on kehdannutkin olla pois hänen luotaan, niin sen kyllä huomaa. Joacim halii pitkään ja useasti jos näin on päässyt käymään. Aamulla on sama juttu, aamuhalit on parhautta <3



-Tia

4 kommenttia: