Tämä yhdeksän kuukautta on mennyt hurjaa vauhtia, mutta onneksi saan vielä hetken aikaa viettää aikaa lasten kanssa kotona, koska työkuviot ovat vielä hieman epäselvät.
Isabel aloitti perhepäivähoitajalla heti, kun äitiysvapaa päättyi. Se oli kamalaa, Isabel oli niin pieni. En nähnyt tytön ensiaskeleita vaan perhepäivähoitaja näki ne. Tyttö esitteli uutta taitoaan, kun olin häntä hakemassa pitkän työpäivän jälkeen ja käveli vastaan, itkuhan siinä tuli. Monta kertaa työpäivän aikana podin todella huonoa omatuntoa, kun näin toisia äitejä lastensa kanssa, yhtä monta kertaa nielin itkuni, enhän asiakkaan luokse voinut mennä naama punaisena itkusta. Tätä samaa jatkui melkein vuoden töihin menon jälkeen, jonka jälkeen se onneksi alkoi helpottaa. Mutta nyt haluan nauttia lasteni seurasta olemalla kotona.
Touhuan paljon lasten kanssa kotona, kun Tony on töissä. Istuskelen lattialla, yritän saada Joacimin innostumaan omista leluista ja samalla autan Isabelia pukemaan Barbielle tai nukelle uudet vaatteet. Lasten kanssa on kivaa, vaikka välillä tuntuukin ettei kiinnostaisi istuskella lattialla ja touhuta, mutta heti kun sen tekee, antaa se niin paljon takaisin.
Siinä samassa lasten kanssa touhuamisen lomassa, pystyy myös hyvin siivoilemaan lasten vaatekaapit tai lelulaatikot. Viimeksi siivosin molempien lapsien kaapit ja karsin kovalla kädellä pienet ja "en tykkää" vaatteet pois. Joacim ei vielä (onneksi), kerro mitä vaatteita haluaa pitää päällään ja sain ihan rauhassa itse päättää mitkä vaatteet heitin kirpparikassiin. Isabelin kanssa vaatekaapin siivoaminen ei olekkaan ihan niin helppoa, hän kun tietää tasan tarkkaan mitä haluaa kätyttää ja mitä ei. Kulostaa ehkä helpolta, mutta sitä se ei ole. Neiti kun haluaisi säästää melkein kaikki, myös ne lahkeista pieneksi jääneet housut, mutta onneksi päästiin yhteisymmärrykseen ja paljon lähti vaatteita, niinkuin kuvasta näkyy.
Kirpparille menevät vaatteet
-Tia
voi tätä äitiyttä iloineen ja suruineen <3. Zemppiä tulevaan :)!
VastaaPoistaNiinpä! Kiitoksia :)
PoistaMinäkin kävin juuri poikani vaatevarastoa läpi. Nuo pikkuihmiset kasvavat niin hurjaa kyytiä, että vaatevarastoa saa olla järjestämässä ihan jatkuvasti!
VastaaPoistaMinä tulin aikanaan samaan tulokseen äitiyslomani päätyttyä - lapsi oli liian pieni hoitoon muualle ja liian paljon oli kehitysaskelia, jotka halusin itse olla todistamassa. Kyllä olisi jälkeenpäin harmittanut, jos olisi pojan heti hoitoon laittanut.
Niinhän se on, välillä tuntuu, että viisi vuotiaankin vaateitta saa olla läpikäymässä vähän väliä, kun neitokainen tulee liian lyhkäsissä housuissa huoneestaan. :D
PoistaSe ottaa kyllä koville, kun joutuu laittamaan lapsen heti hoitoon, silloin tytön kanssa ei ollut vaihtoehtoja, onneksi nyt kuitenkin on ja saan jäädä kotiin. :)