Miten on?

Kudotaanko teillä?

Mä olen aivan käsi käsitöiden kanssa, hehe. Isabelin verhotkin ompelin varmaan kolmeen kertaan, enkä senkään jälkeen ollut tyytyväinen niihin.

Aika ajoin kuitenkin tekee mieli tehdä jotain itse. Maalaaminen on ihanaa, mutta inhoan siivota siitä aiheutuvaa sotkua ja toisekseen, en saa niin paljon aikaa, että voisin sitä harrastella. Rakastan kirjoittamista ja olen kirjoitellut runoja ja tarinoita nuorempana, nyt sen on vaan jäänyt lasten myötä. Onneksi blogi pelastaa, mutta onhan se kuitenkin ihan eri asia kirjoittaa blogiin kuulumisia kuin käyttää omaa mielikuvitusta ja yrittää saada se paperille kirjoitettua.

Monen vuoden jälkeen on päässyt kutomakärpänen puraisemaan, osa syyllisenä pidän äitiä, joka tällä hetkellä kutoo jotain, mutta ei suostu paljastamaan mitä. Olen aikaisemmin kutonut monta kaulaliinaa ja huikean yhden lapaset, jonka kavensin kärjestä liian nopeasti, toista samanlaista en viitsinyt kutoa. Kutomis jälki lapasessa oli yllättävän hyvä.

Nyt aloitin niinkin helpolla jutulla kuin pitkillä säärystimillä, ajattelin lahjoittaa ne Isabelille voimisteluun. Alku kankeuden jälkeen pääsinkin vauhtiin ja jälki oli ihan siistiä, mutta sitten tapahtui jotain ja koko säärystimen alku alkoikin elää ihan omaa elämää. Jatkan silti saman säärystimen kutomista, vaikka se ei käyttöön pääsisikään, omituisuuden vuoksi. 

Haluan oppia kutomaan niin villasukkia ja lapasia, kuin vähän haasteellisimpiakin juttuja. Kutominen kun on niin kivaa, niin miksi en sitten opettelisi. Aikaahan se vie ja vaatii kärsivällisyyttä (ja tuo toinen puuttuu minulta kokonaan), haluan silti yrittää.

Tonykin ilmoitti haluavansa myös oppia kutomaan, on pitkään jo halunnut. Eilen illalla autoin ja neuvoin Tonyä parhaani mukaan, minäkään en osaa, kun ne perus jutut. Ihan hyvinhän se ekakertalaiselta meni, vaikka aluksi tuntui, että jopa silmukoiden tekeminen tuottaa liikaa hankaluuksia. Tony kuitenkin pääsi vauhtiin, mutta aina välillä jouduin avittamaan eteenpäin tippuneiden silmukoiden sun muiden juttujen kanssa. Myös perus "aloittelijanvirhettä" Tony myös toistaa (kuten minäkin kun harjoittelin pienenä tyttönä kutomaan mummin avustuksella), eli kiristää silmukoita liikaa, kutominen on näin ollen todella hankalaa.

Eiköhän tämä tästä, harjoitellaan yhdessä! Ja niinhän se menee, että  harjoitus tekee mestarin. Ainakin voin sanoa, että minulla ja miehelläni on yhteinen harrastus!

-Tia