Lauantaina 21.9 päätettiin mennä Heurekaan katsomaan Body Worlds -näyttely ja viedä lapset siksi aikaa äidille hoitoon. Isabel sai luvan kiivetä omenapuuhunun, jonka Papa oli karsinut hyvin suurella kädellä.
Elättelin toiveita että selviäisimme muutamassa tunnissa, mutta taisin olla vähän liian optimistinen. Jonotettiin ulkona ensin 1,5 tuntia ja sisällä vielä reipas tunti. Näyttely oli näkemisen arvoinen, tosin en vain pystynyt keskittymään mihinkään ihmispaljouden keskellä, enkä sen takia kun jalkoja särki. Omaa tyhmyyttäni menin laittamaan korkokengät jalkaan, kun päästiin kahdestaan ulos. Tyhmästä päästä kirjaimellisesti kärsii koko ruumis.
22.9 Käytiin lasten kanssa katsomassa kummipojan fudisturnausta sillä välin, kun Tony oli töissä. Pelit meni ihan hyvin, ei keretty katsomaan kuin yksi peli, joka päättyi tasan 1-1, kun meidän piti lähteä Tonyä hakemaan töistä. Ensimmäisen pelin olivat voittaneet ja kolmennesta pelistä ei ole aavistustakaan. Unohdin soittaa veljelleni ja kysyä.
Isabel vietti aikaa toisen serkkunsa kanssa ja Joacim sai tehdä lähempää tuttavuutta tekonurmen kanssa.
Kiireisenä päivänä siirsin Joacimin nukkuvana kaukalosta meidän sänkyyn nukkumaan siksi aikaa, kun tein makaronivelliä (namnam) Isabelille pikaruuaksi ennen treenejä. Tietenkin Ukkeli heräsi kymmenen minuuttia ennen, kuin meidän piti taas lähteä liikenteeseen. Tälläiset päivät alkavat olla liiankin tuttuja, ja tietenkin Tony on aina töissä silloin, kun pitäisi revetä miljoonaan suuntaan samanaikaisesti.
Joacim sai kokeilla mummin luona millaista on istua isojen poikien syöttötuolissa. Hienosti poika istui ja oli tyytyväinen. Pitkään Joacimia ei syöttiksessä voinut istuttaa, kun toinen on kuitenkin niin pieni.
Käytiin ostamassa Ikeasta kotiinkin syöttötuoli ja pääsääntöisesti Joacim ruokailee siinä nykyään. Instagramiin laitoin kuvankin siitä, kuinka iso mies istuu. Instagramista meidät löytää tiamaarit nimimerkin alta.
Käytiin viime perjantaina Bellan voikkakavereiden ja heidän vanhempien kanssa Hoplopissa vähän "ryhmäytymässä", samalla se oli tietenkin Joacimin ensimmäinen Hoplop vierailu. Tytöillä näytti olevan hurjan hauskaa ja itkuhan siinä tuli, kun lähdimme aikaisemmin pois kuin muut. Joacim pääsi kokeilemaan isin sylissä liukumäkeä, joka ilmeestä päätellen taisi olla pikkuisen liian hurja, ainakin vielä toistaiseksi. Pallomeressäkin Joacim pääsi käymään, se oli ihan kiva juttu, muttei sitten kuitenkaan. Taisi pojalla olla unihiekat silmissä tai sitten hänelle riitti pelkästään muiden lasten seurailu.
Mitähän muuta? Joacim on oppinut menemään eteenpäin. En voi sanoa, että Joacim osaa ryömiä, enkä myöskään voi sanoa että Joacim osaa kontata. Poika kun tuppaa soveltamaan kolmea eri tyyliä millä pääsee eteenpäin, karhukävely, konttaus ja ryömintä. Ensin Joacim menee karhukävely asentoon jossa siirtää toista jalkaa eteenpäin, sen jälkeen siirtyy konttausasentoon jossa siirtää taas toista jalkaa eteenpäin ja sen jälkeen lösähtää maahan ja vetää itseään käsillä eteenpäin, mutta eikö se niin ole, että tyyli on vapaa? Tälläinen liikkumismuoto on hyvin hidasta, eikä meillä tällä tavalla rundata ympäri kämppää, ainoastaa mennään kiinnostavimman esineen luo, joka yleensä tuppaa olemaan pleikkarin johto tai puhelimen laturi.
Ollaan saatu ensimmäinen jakso lukiota purkkiin eli koeviikko takana, mutta siitä ehkä vähän myöhemmin jos kiinnostusta riittää teillä lukijoilla lukea lukio juttuja.
Ollaan myös käyty vähän mökkeilemässä, shoppailemassa ja minä uskallauduin kampaajalle lyhentämään hiuksia ja voin vaan sanoa, että apua! Ei mua haittaa ollenkaan että hiukset on huomattavasti lyhyemmät, mutta kun nää näyttää aivan kamalilta, yök! En ehkä enää taida mennä kampaajalle, kun aina saa juosta mummin luo häntä koipien välissä ja pyytää korjaamaan kampaajan tekoset.
-Tia
Ps. Anteeksi liian pitkä bloggaustauko, parannan tapani tästä päivästä lähtien!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti