tiistai 15. lokakuuta 2013

Pieni tuholainen



Enkö muka sais leikkiä tällä?!

Meiltä löytyy pieni terroristi, tuholainen, miksi sitä nyt kukakin haluaa kutsua. Heti kun Joacim tajusi miten pääsee liikkumaan alkoi tapahtua, eikä mikään ole enää turvassa. Ensimmäisenä Joacim löysi TV-tasolta DVD:t ja nakkeli ne alas sieltä (onneksi ei vielä osaa niitä aukaista), sen jälkeen löytyi äidin ja isin koulukirjat, jotka samantien pääsivät uuteen paikkaan, pojan ulottumattomiin. Nyt hittikohde löytyy keittiöstä, nimittäin eläinten juomakippo. Kuinka ihanaa on tunkea käsi sinne ja lillutella sitä sielä, samalla voi vähän lätsytelläkkin vettä ja kastella vaatteet ja lähiympäristön. Poika tuppaa myös olemaan sen verran vahvaa sorttia että saa täydenkin vesikipon liikkutettua pois omalta paikaltaan. Vesikipon siirrän ylös siksi aikaa kun joudun tekemään kotitöitä ym. Joacimin hereillä ollessa, muuten seuraan tarkasti pojan touhuja ja jo ilmeestä näen milloin lähdetään kurkkimaan vesikippoa. Kissan ruokakipotkin on aika pop-juttu, ihanaa lapata nappuloita kourakaupalla lattialle (onneksi vielä ei ole maistellut niitä), ja juuri sain opetettua Danalle ettei kissan ruokia saa syödä niin eiköhän toinen tuholainen sitten aloita. Kissan ruuille pitäisi keksi toinen paikka, mutta ideat alkaa olla vähissä.




Liikkumaan oppiminen verottaa myös päiväunia, niitä ei suostuta nukkumaan puolta tunita pidempää kerralla, sitten ollaan aivan yliväsyneitä ja joudun käyttämään jos jonkin näköisiä vippaskosteja, että saan Joacimin torkahtamaan edes hetkeksi. Yöunet onneksi nukkuu hyvin ja on jopa itse aikaistanut tunnilla nukkumaanmenoaikaa, eli nukkumaan mennään klo 19.00 viimeistään. 
Joacim nukkuu noin 12 tuntia, hörpsii maidon tai vellin ja torkkuu sen jälkeen vielä tunnista kahteen. Yöunia kertyy siis 13-14 tuntia. Miten ihmeessä joku voi nukkua niin paljon? Olen kyllä tiennyt, että molemmat lapset on "suuriunisia", mutta 14 tuntia on jo tosi paljon!

-Tia

2 kommenttia:

  1. Meillä nostettiin kissan ruokakipot tiskipöydälle molempien poikien oppiessa liikkumaan. Mun mielenrauha ei kestänyt sitä että piti olla 20 kertaa päivässä kieltämässä ja välillä noukkimassa kissanruokaa ulos suusta ;) Järjestelyä jatkettiin kunnes lapsi oli n. 2 vuotias,ois varmaan ennenkin voinut alkaa siirtelemään mutta äidin mukavuudenhalu voitti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä tutulta. :) Neidin olessa 1-vuotias meille tuli koira ja se vesikupissa läträäminen ja koiranruokien syöminen jatkui pitkään. Tosin molemmat sekä koira, että tyttö kaatoi ja läträsi vesikipossa. :D

      Poista