Mökillä

Lähdettiin mökille tiistai-iltana lataamaan akkuja ja rauhoittumaan kaupunkielämän kiireistä. Bellalle nousi kuume tiistaiaamuna, mutta silti lähdettiin, koska kuume laski särkylääkkeellä yhtä nopeasti kuin se nousikin. Tiistai-ilta meni mökkiä lämmittäessä ja lukiotehtäviä tehdessä.

Keskiviikkona sää oli mitä mainioin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, joten heti aamupalan jälkeen suunnattiin ulkoilemaan. Vaikka aurinko paistoi ihanasti, ei ulkona ollut lämmin, mutta se ei meitä haitannut, piti vain pukeutua tarpeeksi lämpimästi. Isabel löysi vielä muutamia kukkia, osa tosin parhaat päivänsä nähneitä. Joacim nukkui hyvät päiväunet kirpeässä syyssäässä.

Pitkän ulkoilun jälkeen käytiin vielä kylillä apteekissa ja kaupassa. Kyläreissun jälkeen Tony alkoi lämmittää saunaa minulle ja Joacimille, kun Tonyllä oli saunomiskielto haavojen takia ja Bellalla edellispäivän kuumeen takia. 

Joacim pääsi puolivuotis päivän kunniaksi ensimmäistä kertaa saunaan. Poika tykkäsi saunoa ja läträtä vedellä, eikä ollut moksiskaan, vaikka heitin vähän vettä kiukaalle. Hymyt ja ilon kiljahdukset täyttivät saunan.

Joacimin saunomisen jälkeen odottelin, että sauna lämpeäisi tarpeeksi lämpimäksi. Tony kävi muutaman kerran lisäämässä puita ja ihmettelin minkä takia puiden lisääminen kestää niin kauan. Huomasin kuitenkin syyn siihen, kun menin saunaan; Tony oli laittanut mulle kynttilöitä saunan terassille ja vilvoittelu paikan valmiiksi. (jostain kumman syystä en kameraa ottanut saunaan mukaan). Maltoin saunoa itsekseni jopa tunnin verran, mikä on harvinaista. En osaa nauttia saunasta itsekseni, enkä myöskään rentoutua. Yksin ollessani ajatukset tuppaa juoksemaan tuhatta ja sataa, vaikka kuinka yrittäisin ottaa rauhallisesti. Silti oli ihanaa käydä saunassa ihan itsekseen ja vaan olla!

Torstaiaamuna ihmettelin, kun joka paikkaa särki ja kurkku oli kuin raastin. Kuumehan se oli tullut mullekkin vieraaksi (ja kärsin siitä edelleen). Yritin parhaani mukaan autella Tonyä siivoamisessa, mutta lähtö sen kuin vain viivästyi, lopulta pääsimme lähtemään kotiin vasta viiden aikaa. Pääsin lepäämäänkin vasta seitsemän aikaa illalla, ja silloin olinkin jo aivan loppu, nukahdin samantien.

-Tia